torstai 28. helmikuuta 2013

Halloumisalaatti paahdetuilla tomaateilla ja kikherneillä

Edellisessä halloumiavocadosalaattipostauksessa palattiin Hufvudstadsbladetissa julkaistun reseptin alkulähteille. Kirjoitinkin, ettei resepti juuri muistuttanut sitä avocadosalaattia jonka itse tein, ja pakkohan minun oli sitä alkuperäistäkin reseptiä päästä kokeilemaan. Yhdistelin ohjeeseen parhaita puolia Otetaan puoli kiloa voita....:sta ja Cloudberry Quarkista ja päädyin paahtamaan myös kikherneet, mutta lisäsin niihin yrtit vasta uunin jälkeen. Tosi hyvänmakuista salaatista tuli, mutta uudelleenlämmitystä tomaattikikherneseos ei kestänyt. Mietin jos seuraavalla kerralla vielä poistaisi tomaateista siemenet paremman rakenteen aikaansaamiseksi. Cloudberry Quarkissa sanotaan: "Trust me when I say that low-fat halloumi is the devil." Käytä siis täysrasvaista halloumia. Sama pätee muihinkin juustoihin. Jos juusto olisi parhaimmillaan kevytversiona, niin tavallinen versio juustosta olisi niin kevyttä. Turha syödä huonoa ruokaa, jos hyvääkin on tarjolla. Salaatteina käytin tässä lollo rossoa ja romainea, mutta varmasti muutkin yhdistelmät ovat maistuvia. Cloudberry Quarkin ohjeistus oli käyttää yrtteinä basilikaa, oreganoa ja rakuuna tai mitä tahansa näiden yhdistelmää, minä valitsin basilikan ja oreganon.


2 annosta

500 g kirsikkatomaatteja
1 tlk kikherneitä
oliiviöljyä
balsamietikkaa
rouhittua suolaa
rouhittua mustapippuria
paria eri salaattia
tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa
200 g halloumia

Puolita kirsikkatomaatit ja poista halutessasi siemenet. Valuta ja huuhtele kikherneet. Levitä tomaatit ja herneet leivinpaperin päälle pellille ja valuta päälle oliiviöljyä ja balsamietikkaa. Mausta tomaattiherneseos suolalla ja mustapippurilla. Paahda seosta 200-asteisessa uunissa noin vartin ajan. Silppua tuoreita yrttejä kulhoon ja sekoita valmis tomaattipapuseos yrttien joukkoon. Revi salaatti ja lisää yrteillä maustettu seos salaattien päälle. Liota halloumi halutessasi, viipaloi se ja paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä. Lisää paistetut halloumiviipaleet salaatin päälle.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Avocadopasta

Kuten varmaan jokaisessa muussakin blogissa, myös tässä kokeiltiin avocadopastaa. Kavereillani oli hyvin varhaiset tuparit muuttoviikonlopun yhteydessä ja vein heille lahjaksi avocadopastan ainekset ekan päivän lounaaksi uudessa kodissa. Pasta oli juuri niin hyvää, kuin kaikki ovat hehkuttaneet ja jopa seurueen vannoutuneelta lihansyöjältä tuli kehut annokselle. Tein pastan Chiclingin ohjeella, mutta hieman yläkanttiin olevilla mitoilla. Raaka valkosipuli hieman arvelutti alkuun, mutta lopulta sen maku ei ollut lainkaan liian hallitseva. Kehotukset suolankäytöstä kannattaa ottaa tosissaan, itse vähän epäröin suolan lisäämisen kanssa, mutta sitä olisi melkein voinut olla ripaus lisää. Etenkin pastankeitinvesi kannattaa suolata reilusti, sillä suurin osa suolasta päätyy keitinveden mukana pois annoksesta. Hanna ohjeisti käyttämään vahvuudelta noin 5/10 chiliä, meillä oli 4/10 lemon drop näillä Stokkan Herkun asteikoilla. Pecorinoksi valitsin pidempään kypsyneen yksilön. Laitoin avocadon pastan sekaan vähän myöhäisemmässä vaiheessa kuin se alkuperäisessä ohjeessa laitetaan, mutta hyvää tuli siitä huolimatta.


4 reilua annosta

1 valkosipulinkynsi
½ chili
1 lime
loraus oliiviöljyä
kourallinen tuoretta basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
rouhittua mustapippuria
merisuolaa
50 g pecorinoa
50 g parmesania
3 kypsää avocadoa
500 g spagettia

Hienonna valkosipulinkynsi todella hienoksi ja silppua chili. Sekoita kulhossa valkosipuli, chili, limen puristettu mehu, öljy, silputut yrtit, pippuri ja suola. Suolaa saa olla useampi hyppysellinen. Raasta juustot ja lisää kulhoon. Halkaise avocado, poista ja kuutioi se kuoriinsa. Lusikoi avocadot kulhoon. Sekoita lopuksi avocadoseoksen joukkoon merivedensuolaisessa vedessä keitetty keitetty spagetti, johon on jätetty sopivasti purutuntumaa sekä tilkka keitinvettä.




4th Wall Restaurant

4th Wall oli paljon Ginger Bistroa onnistuneempi ravintolakokemus Belfastin reissulla. Olimme hieman aikaisessa syömässä ennen esitystä MAC:ssa, jonka kupeessa ravintola sopivasti sijaitsee. Emme kuitenkaan kauaa joutuneet aterioimaan yksin, vaan pian saapumisemme jälkeen sali alkoi täyttyä tasaista tahtia. Palvelu oli sopivan mutkatonta, rentoa ja ystävällistä, mutta kuitenkin toimivaa. Alkuruoat jätimme aikataulun puitteissa väliin ja aloitimme illallisen suoraan pääruoista. Minä tilasin ankanrintaa, Pommes Annaa (onko sille suomenkielistä nimeä?), savoijinkaalia ja kirsikkavaniljakastiketta. Ankka oli ehkä hieman liian kuumalle pannulle laitettu ja nahan rapeus jäi uupumaan, mutta muuten kypsyys oli hyvä, kastike maukas, kaalissa sopiva purutuntuma ja perunapaistos herkullista. Pommes Anna siis on ohuista perunaviipaleita ja voista tehty paistos. Jälkkäriksi tilasimme irlantilaisen juustolautasen jaettavaksi. Tarjolla oli Guinness-juustoa, sinihomejuustoa ja melko vahvaa oranssihtavaa valkohomejuustoa, jota en mausta tunnistanut. Lisukkeena tarjotussa hillossa oli jännä aniksinen maku. Guinnes-juusto osoittautui suosikiksemme ja saimme pyydettäessä uuden lautasen pelkästään sitä. Illan päätteeksi minulta jäi kaulahuivi ravintolaan, joka tarjoilija vielä toi peräämme ravintolan pihalle. Seuraavalla Belfastin reissulla toivon pääseväni ravintolaan uudestaan ja suosittelen sitä muillekin Belfastin matkaajille!

Duck Breast
Pomme Anna, Savoy Cabbage, Cherry & Vanilla Jus
Irish Cheese Selection
House Chutney & Biscuits

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ginger Bistro

Odotuksemme Belfastissa sijaitsevan Ginger Bistron suhteen olivat hieman liian korkealla. Ravintola mainostaa itseään Pohjois-Irlannin parhaana ravintolana ja ravintola on myös mainittu Michelin-oppaassa. Palvelu ravintolassa oli kuitenkin enemmän kurjan kuppilan luokkaa. Suomessa en muista vastaavaan törmänneeni maininnan saaneissa ravintoloissa ja mietimmekin, ettei ravintola varmaan Suomessa olisi mainintaa saanutkaan. Ilta oli toki kiireinen, mutta se ei saisi vaikuttaa niin paljoa palveluun. Emme heti pöytään istuttuamme osanneet vielä tilata ruokaa ja uutta yritystä saimmekin sitten odottaa melkoisen kauan. Lista poikkesi täysin nettisivujen menusta, joten siitä ei ollut mitään hyötyä että olimme listan ennalta katsoneet. Meitä oli kuuden hengen seurue ja viinitilauksen yhteydessä tarjoilija käänsi meille jo selkänsä kun olimme saaneet ensimmäisen viinin mainittua. Selälle sitten kerroimme että ottaisimme mieluusti myös valkoviiniä pöytään kalansyöjille. Viinin maistatusta kysyttiin, mutta lasi kaadettiin silti täyteen vaikka maistatusta pyysi. Vesikannua ei oma-aloitteisesti täytetty ruoan aikana ja pöytä oli niin pieni seurueellemme että oikeasti sai arpoa mihin voi viinilasin pistää ilman että se on vaarassa kaatua. Positiivisena puolena meiltä sentään kysyttiin oliko kaikki hyvin ja sanoimmekin että odotuksemme olivat varmasti olleet hieman yläkanttiin. Tarjoilija lähinnä infosi meitä siitä että kyseessä on bistro ja enempää palvelua siellä ei kuulukaan olla.

Ruoka oli kuitenkin oikein maistuvaa. Otimme päivän listalta paistettua ruijanpallasta kampasimpukoiden, vihreiden papujen ja miedosti maustetun linssi dahlin kanssa. Kalan ja simpukoiden kypsyys oli hyvä, pavut olivat napakoita ja dahl oikein maistuvaa. Kivasti dahlissa tuli tuoreen tomaatin maku esille. Dahlin määrä oli kuitenkin melkoisen suuri, pienempi annos olisi ollut tasapainoisempi. Possunsyöjät eivät pitäneet annoksistaan yhtä paljoa. Ruoan puolesta voisin suositella Ginger Bistroa ja ymmärrän että ruokaa onkin kehuttu. Minulle kuitenkin tunnelma on niin iso osa ravintolailtaa, että en rahojani toiste veisi paikkaan jossa koen olevani enemmän rasite kuin asiakas.

Fried halibut with scallops, green beans and mildly spiced lentil dahl

Soijarouheperunasosevuoka

Tämä resepti juontaa juurensa lapsuuteeni. Äiti keksi että minut sai syömään perunasosevuokaa, kun siihen lisäsi oliiviviipaleita. Olin oikeasti aika vanha kun hiffasin, etteivät oliivit tavallisesti kuulu perunasosevuokaan. En nyt oikein puolueettomasi osaa arvioida miltä ruoka maistuu, jos siihen ei ole tottunut, mutta minä pidän vuoasta. Jos ei muuten niin ainahan tätä voi koittaa nirsoilevalle lapselle? Kovin kuvauksellistakaan tämä ruoka ei kyllä ole.


4 annosta

1 ½ annosta perunamuusia
1 ½ dl vaaleaa soijarouhetta
3 dl kasvislientä
½ tl paprikajauhetta
½ tl valkosipulista pippurimaustetta
1 prk vihreitä oliiviviipaleita
öljyä

Valmista perunamuusi. Kiehauta kasvisliemi kattilassa ja lisää kattilaan soijarouhe. Keitä soijarouhetta noin viiden minuutin ajan ja mausta paprikalla ja pippurimausteella. Sekoita kypsä soijarouheja valuutetut oliiviviipaleet perunamuusin joukkoon ja siirrä sose öljyttyyn uunivuokaan. Paista vuokaa 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Puolalainen maustekurkkukeitto

Oletin tämän keiton makumaailmaa paljon enemmän broileristroganovin kaltaiseksi, mutta keitosta tulikin paljon raikkaampi ja kuten Herkussa ja koukussakin keitosta sanotaan, kesäisempi. Suolainen maustekurkku toi porkkanan, palsternakan ja tillin makuja todella hyvin esille. Alkuperäisessä ohjeessa porkkana ja palsternakka raastetaan keittoon. Minä tekisin tämän seuraavalla kerralla kuutioimalla vihannekset. En tiedä miten pahasti mennään metsään puolalaisista perinteistä kuutioita käyttämällä, mutta uskoisin keiton tykkäävän uudelleenlämmityksestä enemmän vähän reilumpien juurespalojen kanssa. Enpä muuten ennen ollut tajunnutkaan miten pehmeää palsternakka on porkkanaan verrattuna. Palsternakan raastamisessa oli oikeasti vähän työtä, siinä missä porkkanan sai hetkessä raasteeksi.


4 annosta

1 l kasvislientä
1 tl kurkumaa
1 palsternakka
1 porkkana
2 perunaa
1 valkosipulinkynsi
ohut purjo
voita
3 maustekurkkua
1 dl kermaa
suolaa
rouhittua mustapippuria
tuoretta tilliä

Kiehauta kasvisliemi ja mausta kurkumalla. Kuori ja raasta palsternakka ja porkkana. Kuori ja paloittele perunat. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään puolitettuja uusia perunoita, jotka ovat varmasti erinomaisia kesäaikaan käytettäväksi keitossa. Lisää juurekset kattilaan kasvisliemen joukkoon. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi ja leikkaa purjo ohuiksi renkaiksi. Paista purjoa ja valkosipulia voissa pannulla. Kuutioi maustekurkut ja lisää valkosipulin ja purjon kanssa pannulle. Paista seosta kunnes enin neste on haihtunut maustekurkuista. Lisää kurkkuseos kattilaan ja ota muutama desi keitinlientä talteen. Sekoita kerma keitinliemeen saostumisen estämiseksi ja lisää kattilaan. Mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella tillillä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Restaurant Tchaikovsky

Savoy on kohdannut haastajansa. Ilta Tallinnan Restaurant Tchaikovskyssa oli yksi elämäni parhaista ravintolakokemuksista. Tyyliltään ravintola toi mieleen elokuvien ravintolat. Suomessa hienoimpienkin paikkojen tyyli on pelkistettyä ja selkeälinjaista, siinä missä Tchaikovskyssa oli kristallikruunuja ja joutseniksi taiteltuja lautasliinoja. Ravintolassa nimensä mukaisesti soi Tchaikovskyn teoksia elävänä musiikkina. Makuaistien hemmottelu alkoi jo pöytiin tuoduista leivistä. Mausteisten, rapeiden leipien kanssa tarjolla oli villiherkkusienilevitettä ja dijon-voita. Ensimmäinen keittiön tervehdys oli vaahtomaisen kevyt sipulikeitto. Minä en pidä sipulista, mutta lusikoin kuitenkin keiton pintaa itselleni. Alkuruoaksi tilaamani kevyesti savustettu siika mädin ja kotitekoisen sinapinsiemenjogurttimajoneesin kanssa tuotiin näyttävästi pöytään. Annosta peitti suippo, siro, savun täyttämä lasikupu joka nostettiin annoksen päältä pöydässä jolloin savu pääsi vapautumaan kuvun alta. Annos hipoi täydellisyyttä, kaikki maut täydensivät toisiaan ja siian koostumus oli samanaikaisesti lähellä raakaa, mutta samalla kuitenkin täysin mureaa. Toinen ystäväni tilasi alkuun kampasimpukoita punajuuren, karhuvatukan ja sitruunavaahdon kanssa. Annoksessa oli sattumalta punajuurta kolmella eri tavalla valmistettuna, samaan tyyliin kuin Spisissä jossa kävimme hetki sitten syömässä. Spis ei meitä aivan vakuuttanut ja ystäväni totesikin että nyt hän sai sitä mitä olisi Spisiltä toivonut.

Alkuruokia seurasi toinen keittiön tervehdys, joka oli sitruunavaahtoa tillisorbetin kanssa. Etenkin tillin maku annoksessa oli todella voimakas ja se oli mitä ihanin raikas suupala annosten väliin. Pääruoaksi tilasin kyyhkyä Tchaikovskyn tapaan. Annoksessa oli sekä kyyhkyn rintaa että confitia. Olen tietoisesti aiemmin vältellyt confiteja ravintolassa, sillä mielikuvani niistä on ollut jotain kylmää, rasvaista hyhmää. Ainakin tämä confit oli jotain aivan muuta. Confit muistutti lähinnä nyhdettyä lihaa, joka tarjoiltiin täysin mureana ja lämpimänä. Kyyhkyn liha oli voimakkaasti linnun makuista ja kastikkeesta olisin voinut nuolla lautasen tyhjäksi. Jälkiruoaksi tilasin valikoiman sorbeteja ja jäätelöä. Harvoin ravintolassa tulee törmättyä yhtä mieluisaan jälkiruokaan. Sorbeteista karpalosorbetti oli jopa hieman kirpeää, vadelma täyteläisen marjaisaa ja jäätelö oli tehty rjazenkasta, joka on ukrainalainen hapanmaitotuote. Meinasin ihan tuon rjazenkan takia tilata ananasconfit-annoksen, mutta onneksi pääsin sitä sorbetienkin kanssa maistamaan. Lisänä annoksessa oli tuoreita marjoja ja marenkia. Joimme ravintolassa hieman poikkeuksellisesti punaviiniä. Emme monesti pidä kovin kevyistä viineistä, mutta tarjoilijan suosittelema Erath Pinot Noir oli nappivalinta ruoan kanssa. Viini oli läpikuultavaa ja näytti lähes marjamehulta, mutta viini olikin yllättävän täynnä makua eikä lainkaan vetistä. Jos jotain miinusta Tchaikovskylle on annettava Savoyhin verrattuna, niin palvelu ei ole aivan yhtä loppuun saakka hiottua ja erillistä sommelieria ei ollut. Ravintola sijaitsee keskeisellä paikalla ja hämmästelen miten en ole ravintolasta aikaisemmin kuullut. Suosittelen ehdottomasti ravintolaa kaikille Tallinnaan matkaajille! Mainittakoon vielä että lasku ravintolasta oli noin puolet Savoyn laskusta.

Bread
Onion soup
Lightly smoked lavaret with roe, homemade yogurt and mustard seeds mayonnaise
Lemon espuma with dill sorbet
Pigeon a la Tchaikovsky
Selection of handmade sorbets and ice creams

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

African Kitchen

Jos olet käymässä päiväristeilyllä Tallinnassa ja haluat ehtiä nähdä muutakin kuin ravintolan, niin en voi suositella African Kitcheniä, sillä palvelu ravintolassa on hi-das-ta. Jos taas etsit sateensuojaa tai paikkaa jossa lepuuttaa jalkoja pitkän kävelypäivän jälkeen, niin tässäpä oiva valinta ravintolaksi. Olimme jo ennalta päättäneet mennä paikkaan syömään lounaalla, lähinnä siksi ettei kukaan meistä ollut ennen käynyt afrikkalaisessa ravintolassa. Menu ei aivan liikoja antanut odottaa, vaan siitä jäi hieman Cantina West-tyylinen fiilis: samoja sooseja ja aineksia eri tavoilla yhdistettynä. Todellisuudessa ruokia kuitenkin valmistettiin meitä varten eikä ainoastaan lämmitetty.

Tunnelmaltaan African Kitchen on lähempänä baaria kuin ruokapaikkaa. Sisällä on hämärää, pöydät matalia ja taustalla soi reaggae (koitapa kuunnella kaksi tuntia!). Muoviset tekokivisohvat toivat mieleen enemmän Kiviset ja Soraset-teemabaarin kuin afrikkalaishenkisen ravintolan, mutta muuten eläinkuosit ja tumma puu sopivat paikan tunnelmaan. Minä tilasin alkuun toisen kaverini kanssa puoliksi Tiikerirapuja ja Wara-nimistä afrikkalaista purtavaa. Toinen kaverini otti sinisimpukoita chilivalkoviinikastikkeessa. Ravut olivan sopivan meheväksi paistettuja ja niiden kanssa tarjottiin kahta dippiä, joista kermaviilikastike oli sitruunainen ja tomaattikastike hieman chilisen mausteinen. Wara osoittautui paistetuiksi maustetuiksi perunapihveiksi. Niiden koostumus valitettavasti toi mieleeni rantalomakohteiden kroketit, vaikka maku olikin tuhat kertaa parempi. Tämä ei missään tapauksessa ole ravintolan vika, itsehän olen mennyt niitä kroketteja syömään. Makumaailma oli kauttaaltaan lempeän mausteinen, ehkä jopa hieman tympeä. Minulla ei ole ennestään kokemusta afrikkalaisesta keittiöstä, joten en osaa verrata annoksia oikein mihinkään. Simpukoita syönyt kaverini sanoi niissä olevan potkua, mutta hän on myös melko herkkä chilille.

Pääruoat jaoimme kaikki kolmestaan. Tilasimme sammakonreisiä, peri peri soijaa ja hmmm... menua tutkiskeltuani mikään ei oikein tuntunut täsmäävän kolmannen annoksen kanssa. Kastikkeessa oli pieniä rapuja miedossa kastikkeessa. Nyt toivoisin vähän jeesiä matkakumppaneilta, että mitä me oikein tilattiin! Sammakonreidet olivat kaikille meistä uusi tuttavuus. Reidet olivat paljon lihaisampia kuin olin odottanut ja maku muistutti hieman mureaa mustekalaa. Sammakonreisien kanssa tarjotut pavut hakkasivat mennen tullen kaksi muuta syömäämme annosta. Peri peri soija ei vaikuttanut ihan tavallisimmalta afrikkalaiselta ruoalta ja kastikkeessa oli käytetty soijasuikaleita. Chilille herkkä kaverikaan ei tästä annoksesta chiliä löytänyt. Rapuannoksen sisältö on toistaiseksi mysteeri. Alku- ja pääruoissa oli täsmälleen samaa salaattia ja sämpylät olivat sellasia muovipussisämpylöitä, jotka säilyvät pehmeinä pilaantumatta todennäköisesti viikkoja. Annoksiin sai valita perunat tai riisin. Me koetimme kumpaakin ja mausteiset lohkoperunat kyllä hakkasivat riisin ja monen muun ravintolan lohkoperunat. Tähän kahden ruokalajin lounaaseen meiltä upposi aikaa lähemmäs kaksi tuntia, vaikka ravintolassa oli enemmän henkilökuntaa kuin asiakkaita. Ihan kiva kokemuksena tämäkin oli ja onneksi meillä ei ollut kiire, mutta en kyllä ehkä toiste taida poiketa paikkaan syömään.

Blue Mussels with tomatoes & chilli in white wine sauce
Tiger Prawns ja Wara African snack [potato, peanuts, cheese, plum]
Akere Frog Legs Frog legs in white wine sauce
with black eyed peas ja Soya Peri Peri Cooked soya in peri peri sauce
Ewa Elede Black eyed peas & crayfish
in tomato-coconut sauce

maanantai 4. helmikuuta 2013

Kikhernetofupihvit

Jälleen reseptistä kiitos ja kunnia Chocochilille. Näitä pihvejä on tullut tehtyä monta kertaa ja mielestäni näissä on yksi parhaista koostumuksista kasvispihveihin. Pihvit ovat myös melko tuhteja, neljään annokseen näitä tulee aika reippaasti jos lisukkeetkin ovat täyttäviä.


4 - 5 annosta

1 tlk kikherneitä
1 pkt tofua
2 - 3 rkl punaista pestoa
1 rkl oliiviöljyä
½ sitruuna
½ dl vehnäjauhoja
½ dl korppujauhoja
½ tl savupaprikajauhetta
½ tl suolaa

Soseuta kikherneitä sauvasekoittimella niin että massaan jää sattumia. Murenna tofu käsin ja sekoita se kikhernemassan joukkoon. Sekoita joukkoon punainen pesto, öljy ja raasta puolikkaan sitruunan kuori pihvimassan joukkoon. Lisää vehnä- ja korppujauhot massaan ja mausta vielä savupaprikalla ja suolalla. Muotoile massa pihveiksi ja paista öljyssä pannulla molemmin puolin. Tarjoa esimerkiksi perunamuusin ja sienikastikkeen kanssa.