Bistro Helsinki 15

Viime viikonloppuna tuli koettua yksi positiivisimmista ravintolakokemuksista pitkään aikaan. Olimme varanneet pöydän lauantaille Bistro Helsinki 15:sta. Ravintolan nettisivujen à la carte-listassa ei ihan liian selkeästi mainita että viikonloppuisin tarjolla on ainoastaan keittiömestarin yllätysmenu. Tämä aiheutti hieman hämminkiä keskuudessamme. Emme ilmeisesti olleet ensimmäiset asiaa ihmetelleet, sen verran luontevasti tarjoilija hoisi homman kotiin. Meille paljastettiin menun sisältö ja olisimme saaneet siitä valita ruokavalioihimme sopivat annokset. Ihme ja kumma, koko menu kuitenkin kävi meille kaikille. Tarjolla oli siis kolmen, viiden ja seitsemän ruokalajin menuja, joista kolmen ja viiden ruokalajin vaihtoehdot meille kerrottiin. Otimme viisi ruokalajia maisteluun. Pahoittelut jos jonkun ruokalajin kuvaus on väärin, yllätysmenusta ei voinut enää jälkikäteen tarkistella netistä aineksia.

Aterian alkuun saimme keittiön tervehdyksenä palsternakkakeitot purjotuhkalla. Kiva pieni lämmin kuppi voimmakkaasti juureksista keittoa. Leipä oli ihan hyvää ja sen seuraksi tuotiin suolattua voita. Ensimmäinen ateriaan kuulunut ruoka oli nieriätartar savunieriämoussella, mummonkurkulla ja piparjuurivoilla. Tartarissa ollut raaka ruohosipuli ei ihan suurimpia herkkujani oli, mutta mousse pehmitti sen makua hyvin. Toisena annoksena tuodussa maa-artisokkakeitossa oli onneksi eri makumaailma, kuin alun palsternakkakeitossa. Keiton maku antoi enemmän tilaa ankalle, joka oli suorastaan suussasulavaa. Toinen ystäväni hämmästeli ankan jopa lihaista makua. Varsinaisena pääruokana ja kolmantena annoksena pöytään tuotiin kevätkananpoikaa maissipellossa. Annoksesta löytyi maissia jyvinä, minimaissina ja maissipyreenä. Kananpoika oli täydellisti paistettua, pinnalta rapeaa ja sisältä mehevää. Kastikkenna kanalle oli punaviinikastike. Ennen varsinaista jälkiruokaa meille tuotiin neljäntenä annoksena pöytään parmesanvaahtoa. Annos oli ainoa jonka tilaamista olin empinyt, mutta onnekseni sen otin. Vaahto tuli uuniomenan päällä ja suolainen vaahto hakkasi mielestäni omenan kermavaahdolla 6 - 0. Makuuni omenaa olisi kuitenkin saanut olla hieman enemmän vaahdon määrää ajatellen. Viides ja viimenen ruokalaji eli jälkiruoka tulikin hieman yllätyksenä, sillä meille oli puhuttu sekä puolukka-, vadelma- että karpalosorbetista. Lautaselle kuitenkin tuli vadelmaparfait valkosuklaamoussella, veriappelsiinikastikkeella ja tuoreilla marjoilla. Annos oli ehkäpä ensimmäinen jälkkäri ikinä, josta olemme kaikki kolme tykänneet. Valtaisa kehu siis meidän porukaltamme, josta kaikki tykkäävät aivan eri asioista. Vielä nytkin on hyvä fiilis illasta, kun sai kirjoittaa niin hyvän arvion ravintolasta. Ainoa negatiivinen asia illassa oli se että yllätysmenu oli ainoana vaihtoehtona viikonloppuna. Nyt kävi hyvä tuuri ja kaikki ruoka oli mieleistä, mutta à la carte-listalta olisivat kyllä vasikat ja fenkolit jääneet lautaselle.

Palsternakkakeitto purjotuhkalla

Leipä

Nieriätartar savunieriämoussella, mummon kurkulla ja piparjuurivoilla

Maa-artisokkakeitto ankkaconfitilla

Kevätkananpoikaa maissipellossa

Parmesanvaahto

Vadelmaparfait