lauantai 26. huhtikuuta 2014

JohtoCafe

Meidän piti istua kaverini kanssa päivää terassilla, mutta kylmähän siellä tuli. Päätimme siirtyä sisätiloihin ja paikaksi valikoitu Kampin JohtoCafe. Olen käynyt paikassa kerran aiemmin juomassa hieman vetisen smoothien, mutta suolainen ruoka onnistui kahvilalta selkeästi paremmin. Tilasin magnokanatoastin ja sen sai pyydettäessä punasipulittomana. Minulta jopa varmistettiin onko majoneesikastikkeen ruohosipuli ok. Odotin pöydässä yhtä leipää ja yllätyin iloisesti kun sain kaksi leipää ja salaatin raikkaalla sitruunavinaigretella eteeni. Eipä olisi heti uskonut annoksen maksavan ainoastaan 6e. Annos oli todella tuhti eikä majoneesissa säästelty. Mango oli leivässä lähinnä mausteena, tuoreita mangopaloja leivästä ei löytynyt. Nämä toastit kannattaa pitää ehdottomasti mielessä, jos joskus kaupungilla kaipaa pikaisesti ruokaa, mutta ei pikaruokapaikkaan. Mitä olen kahvilan menoa seuraillut, niin jonon pituus vaihtelee todella paljon riippuen siitä mihin saumaan paikalle sattuu tulemaan. Systeemi jossa samalta tiskiltä tilataan ja maksetaan erikseen ei ehkä ole se kaikista näppärin. Osa annoksista tuodaan pöytään ja osaa joutuu odottamaan tiskinkulmalla notkuen samalla kun muut maksavat. Asiakaskunta tuntuu olevan äitejä lasten kanssa ja läppäriä tuijottavia +/- 30 v. ihmisiä.

Kalaseljanka

Tein hiljattain tomaattipohjaista kalakeittoa, josta muistin opiskeluaikana pitäneeni, mutta nyt se maistui hieman vaisulta. Kokeilusta sain kuitenkin inspiraation tehdä kalaseljankaa ja siitähän ei makua puutu, kiitos suolakurkun, kapristen ja oliivien. Ohjeen löysin Pastanjauhajien sivuilta, mutta he puolestaan olivat napanneet sen Pagisijalta. Kirjoitin ohjeen sen mukaan miten sen itse toteutin. Kalat kannatanee valita tarjonnan mukaan, mutta mielestäni kahden kalalajin yhdistäminen seljankassa toimi hyvin. Fiilispohjalta vaihdoin ohjeen maustekurkun suolakurkkuun, mutta kaksi kurkkua oli hieman liikaa keittoon. Alkuperäinen ohje sanoo 1 - 2 kurkkua, mutta minä suosittelisin yhtä.


5 annosta

2 valkosipulinkynttä
öljyä
1 palsternakka
2 porkkanaa
1 l kalalientä
1 tlk tomaattipyreetä
2 laakerinlehteä
1 rkl kokonaisia maustepippureita
3 perunaa
300 g lohta
250 g puna-ahventa
10 isoa vihreää oliivia
1 suolakurkku
2 rkl kapriksia
tilliä
lehtipersiljaa
smetanaa

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Paista valkosipulia hetken aikaa öljyssä. Kuori ja paloittele palsternakka ja porkkanat ja lisää kattilaan. Paista juureksia sekoitellen öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan kalaliemi, tomaattipyree, laakerinlehdet ja maustepippurit. Kuori ja paloittele perunat ja lisää kattilaan. Paloittele kalafileet ja lisää kattilaan. Viipaloi oliivit reiluiksi paloiksi ja kuutioi suolakurkku. Kun keitto alkaa olla kypsää, lisää joukkoon oliivit, suolakurkkukuutiot ja kaprikset. Silppua keiton joukkoon vielä tilliä ja lehtipersiljaa ja tarjoa keitto smetanan kanssa.

Soija-hot wings

Käyntimme Three Wingsissä peruuntui pääsäispyhien aukioloaikojen vuoksi, mutta minäpä näppäränä tyttönä tein itse "wingsejä" kotona. Löysin tämän reseptin Yrttipurkista, kun etsin veganiisen chili dogin reseptiä. Soijaversio wingseistä alkoi houkuttaa jopa alkuperäistä enemmän, sillä tässähän saa hyvää ruokaa suun täydeltä eikä niinkään luuta ja nahkaa. Minun wingseistäni ei tullut tosin vegaanisia, sillä käytin voisulaa margariinisulan tilalla. Margariini on mielestäni sen verran pahaa, että vegaaniseen versioon suosittelisin öljyn käyttöä. Soijaleikkeet ostin Punnitse ja säästästä ja ne olivat aivan puoli-ilmaisia siellä. Täytyy yhtyä Yrttipurkkiin ja todeta näiden olleen ehkäpä parhaita soijaleikkeitä ikinä. Ohje on muokattu kanaversiosta jostakin lehdestä, mutta sen tarkempaa alkuperää reseptille minulla ei ole tiedossa.


4 annosta

Chilipaprikakastike:

2 paprikaa
2 vahvaa chiliä
öljyä
½ dl omenaviinietikkaa
1 rkl korianteria
1 rkl paprikajauhetta
suolaa
½ dl sulatettua voita

Poista parikoista kannat ja siemenkodat ja chileistä kannat. Pilko paprikat ja chilit lohkoiksi, levitä pellille kuori ylöspäin ja sivele öljyllä. Paahda grillivastusten alla 225-asteisessa uunissa kunnes paprikoiden pinta tummuu. Soseuta paprikat ja chilit esim. sauvasekoittimella. Mausta seos etikalla, korianterilla, paprikalla ja suolalla ja lisää voisula kastikkeeseen.

Soijaleikkeet:

20 kpl soijaleikkeitä
soijaa
2 valkosipulinkynttä
3 rkl soijaa
1 ½ tl nestesavua
1 ½ dl vehnäjauhoja

Keitä soijaleikkeet pehmeiksi soijalla maustetussa vedessä ja puristele kuivaksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja lisää leikkeiden joukkoon soijan, nestesavun ja vehnäjauhojen kanssa. Marinoi leikkeitä vähintään tunnin ajan alkuperäisen ohjeen mukaan tai siirry suoraan seuraavaan vaiheeseen kuten minä tein. Kaada osa chilipaprikakastikkeesta leikkeiden joukkoon ja sekoita se niiden pintaan tasaisesti. Säästä loppu kastike tarjottavaksi leikkeiden kanssa. Paista leikkeitä 10 min 250-asteisessa uunissa, käännä leikkeet ja paahda vielä 10 minuuttia grillivastusten alla. Soija-hot wingsien kanssa maittavat esimerkiksi lohkoperunat. Huomioithan että perunat pitää laittaa uuniin kymmenisen minuuttia ennen wingsejä.

Hua Hin

Kouvolan Rosso aiheutti meille melkoisen pettymyksen pääsiäislauantaina. Onneksi lauantai-iltana ovensa kiinni pitänyt thaimaalainen ravintola Hua Hin oli pääsäissunnuntaina lounasaikaan auki. Suurin osa asiakkaista tuntui hakevan ravintolasta take away-ruokaa, mutta me jäimme paikan päälle aterioimaan. Ravintolan lista on länsimaalaistettu, mutta kuitenkin ihan tunnistettavan thaimaalainen. Ankkaa tulee harvakseltaan tehtyä kotona, joten tilasin sitä kun kerran tilaisuus oli. Annoksen punainen currykastike oli merkitty kahdella chilillä. Myös kaverini tofussa currykastikkeella oli kahden chilin merkki kielimässä annoksen vahvuudesta. Ruoka sinällään oli oikein maukasta ja sipuliton versio annoksesta onnistui mukisematta. Kaikkien kolmen annoksessa oli eri kastike ja eri vihannekset. Mutta... kuten jo melkein osasi odottaakin, niin eihän se kahden chilin annos tulinen ollut. Minun ankassani sentään oli vähän enemmän yritystä kaverin tofuun verrattuna. Jossain vaiheessa jopa välttelin tuliseksi merkittyjen annostan tilaamista ravintoloissa, kun ruoka oli kuitenkin aina pettymys. Tällöinkin sama ruoka olisi voinut muuten maittaa, jos sen ei olisi odottanut ja toivonut olevan tulisempaa. Nykyään tilailen surutta mitä mieli tekee ja koetan muuttaa suhtautumista pääni sisällä. Hua Hin on oikein kelpo lounasmesta Kouvolassa ja suosittelenkin siellä pistäytymään, jos on ruokapaikka hakusessa. Palvelu oli saanut aika paljon moitteita eat.fi.ssä. Meidän käyntimme aikana palvelu oli ihan ok.


Rosso Kouvola

Meidän suunnittelemamme illallinen Kouvolan Three Wingsissä ei toteutunutkaan, sillä ravintola piti ovensa suljettuna pääsiäisen yli. Ylipäätään Kouvolasta tuntui olevan hyvin haasteellista löytää ravintolaa, joka olisi ollut pääsiäislauantaina iltakahdeksan maissa auki. Valinnanvara oli hyvin S-ryhmäpainotteista ja Amarillosta, Fransmannista ja Rossosta valitsimme Rosson, koska ajattelimme pizzan olevan varmaankin vaikeiten pilattavissa oleva annos. Minua jopa hieman surettaa kirjoittaa tätä arviota, sillä henkilökunta oli meille todella mukavaa koko illan ja eihän ravintolan konsepti ja tarjonta heidän vikansa ole. Ravintolassa alkusalaattipöytä latistaa fiiliksen välittömästi. Tarjolla on salaatin ja raasteiden lisäksi esim. pakastemaissia, tölkkiananasta ja mustaksi värjättyjä halpisoliiveja. Aika pettynein tuntein jäin odottamaan pääruokaa salaattipöydän nähtyäni. Ravintola sekä säästäisi rahaa että parantaisi tunnelmaa jos koko pöydän poistaisi kartalta. Tilasin ruoaksi fantasiapizzan, johon tuli pohjaksi BBQ-kastike ja täytteiksi broileri, ananas, jalapeño ja kapris. Pizza oli ihan ok, mutta kyllä ravintolasta toivoisi saavan paremman pizzan kuin lähikebabmestasta kotoa. BBQ-kastike oli todella sokerista ja suurin harmistuksen aihe oli pizzan pohja, josta ei uunin antamaa rapeutta löytynyt. Jälkkärin tofujäätelö suoraan purkista oli no, tofujäätelöä suoraan purkista. Skumppa sentään oli edullista vihreää korttia vilauttamalla.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uuniperunat chili sin carnella

Joskus insipiraatio ruokaan syntyy monen mutkan kautta. Googlettelin hyvää chipotle-kastiketta chili dogeihin ja päädyin Veljekset Kuusiston sivuille, josta löytyi Sara La Fountainin tekemä Uuniperuna chipotle-chili täytteellä-resepti. Ihastuin ideaan, mutta en välttämättä toteutukseen. Muistin kuitenkin joskus bonganneeni Keitto ja keittiöstä Ehdottomasti New Yorkilaisen chili sin carnen ohjeen. Kyseiseen blogiin ohje oli löydetty Olivia -lehdestä. Käytännössä sama ohje löytyi myös WWF:n sivuilta, tosin ilman mitään lähdemerkintää. WWF:n ohjeesta nappasin voipavut omaan versiooni ruoasta. Muuten muokkasin reseptiä sen verran, että jätin porkkanan ja bataatin pois perunantäytteestä, vähensin nestettä ja lyhensin kypsennysaikaa ja korvasin puolet paprikajauheesta savupaprikajauheella. Olivian ohjeessa kehotetaan käyttämään mahdollisimman montaa maustetta kokonaisena ja jauhamaan ne juuri ennen käyttöä. Omasta kaapistani kokonaisena löytyi juustokuminaa, korianteria ja neilikkaa. Näistä erityisesti korianterin ja neilikan suosittelisin murskaamaan itse, sillä niistä tuli annokseen mielestäni ne ominaisimmat maut. Olivian ohjeen yhteydessä myös erikseen korostetaan etikan lisäämisen tärkeyttä. Palatakseni vielä alkuperäiseen Sara La Fountainin respetiin, niin sieltä löysin sentään lisukkeet perunoille eli cheddarin, crème fraîchen ja avocadon.Valmis ruoka oli niin hyvää, että se nostatti hymyn kasvoilleni. Toivottavasti myös sinä pidät tästä.



4 annosta

4 isoa rosamunda-perunaa
rouhittua suolaa
4 - 6 valkosipulinkynttä
1 vahva chili
1 tlk tomaattipyreetä
öljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl juustokuminan siemeniä
1 tl korianterin siemeniä
1 tl maustepippuria
1 tl kanelia
½ tl neilikoita
½ tl muskottipähkinää
½ tl cayennepippuria
2 rkl siirappia
1 tlk kidneypapuja
1 tlk voipapuja
1 tlk kikherneitä
1 tlk (Mutti) tomaattimurskaa
1 dl vettä
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl hienoa merisuolaa
cheddaria raasteena
crème fraîchea
avocadoa

Pese perunat ja tee niiden pintaan ristiviillot. Rouhi suolaa perunoiden pintaan ja paista 200-asteisessa uunissa 1 - 1 ½ tuntia. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja hienonna chili. Paista valksosipulia, chiliä ja tomaattipyreetä öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan. Laita paprikajauheet, juustokumina, korianteri, mausteipippuri, kaneli, neilikat, muskottipähkinä ja cayennepippuri mortteliin ja jauha hienoksi. Lisää mausteet ja siirappi pannulle ja pyörittele jälleen pari minuuttia pannulla. Valuta ja huuhtele pavut ja lisää pannulle tomaattimurskan ja veden kanssa. Mausta chili sin carne vielä punaviinietikalla ja merisuolalla. Hauduta ruokaa parikymmentä minuuttia pannulla. Lusikoi valmista chili sin carnea uuniperunoiden päälle ja tarjoa cheddarin, crème fraîchen ja avocadon kanssa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Chili dog soijanakilla

Olemme ensi viikolla menossa kavereideni kanssa Kouvolan Three Wingsiin syömään. Paikan vegemenu on kivan laaja ja siitä inspiroituneena päätin testata itse soijahodaria kotona. Edellisestä soijanakkikokelustani taitaa olla 17 vuotta aikaa, joten ehkä oli jo aikakin pistää nakki uudelleen kokeiluun. Näihin hodareihin valitsin Hälsäns Kökin ovovegetaarisen soijanakin, joka voitti Uuden mustan soijanakkivertailun. En voi väittää rakastuneeni näihin soijanakkeihin, sillä olisin kaivannut niihin vähän kiinteämpää purutuntumaa, mutta eivät ne huonojakaan olleet. Tein nämä chili dog-versiona jo siitäkin syystä, että arvelin chilimössön kätkevän tarvittaessa huonommankin nakin sisäänsä. Chilin hodareille tein pienin muokkauksin Helsingin sanomien ohjeesta. Jos tarjoat tätä vieraille, niin huomioithan että Worcestershire-kastike sisältää anjovista. Sämpylöiden ohjeen otin Herkusta ja koukusta, johon se puolestaan oli otettu Helene Johanssonin Leipä -kirjasta. Pari muokkausta tein tähänkin ohjeeseen, sillä en hiffannut että hiivaa olisi tarvinnut puolitoista palaa yhden sijaan ja jauhoja jouduin jälleen lisäämään ohjetta enemmän. Rainbown luomuvehnäjauhoja joutuu minun käsissäni lisäämään käytännössä aina muutaman desin ohjetta enemmän. Sämpylöistä tuli jopa hieman liiankin kuohkeita tällä reseptillä ja nostatusaikaa voi tiputtaa, jos haluaa kiinteämmän sämpylän. Jos et halua leipoa sämpylöitä itse, niin esipaistetuilla sämpylöillä voisi saada ihan kelvollisen tuloksen ja niiden muoto sopisi hodariin. Veikkaan että kaupan varsinaiset hot dog-sämpylät eivät menisi kovin hyvin kaupaksi, ellei niiden nimessä lukisi hot dog. Minä tein taikinasta 16 sämpylää 20 sijaan ja pistin puolet pakastimeen odottamaan seuraavaa hodarikertaa. Silloin voisin koettaa vaikka jotakin toista nakkia ja napata lisukkeet Three Wingsin menusta eli salaatti, coleslaw, suolakurkkumajoneesi, ketsuppi ja ranskalaiset.


Hot dog-sämpylät (16 kpl/8 annosta):

½ l täysmaitoa
50 g tuorehiivaa
15 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
1 rkl merisuolaa

Murenna hiiva lämmitettyyn maitoon ja sekoita muut ainekset joukkoon. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia koneella tai 20 minuuttia käsin. Anna taikinan levätä puoli tuntia. Jaa taikina 16 osaan ja pyörittele paloista pitkulaisia sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota pellillä huoneenlämmössä puolentoista tunnin ajan ja paista kymmenisen minuuttia 225-asteisessa uunissa.

Chili (4 annosta):

1 iso tai 2 pientä valkosipulinkynttä
öljyä
1 tlk kidneypapuja
400 g paseerattua tomaattia
3 rkl chipotlekastiketta
1 rkl Worcestershirekastiketta
1 rkl kasvisfondia (tai kasvisliemijauhetta tai 1 kasvisliemikuutio)
1 tl sokeria
½ tl juustokuminaa
vahvaa chilikastiketta
suolaa

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja paista hetken aikaa öljyssä kattilassa. Lisää valutetut pavut ja paseerattu tomaatti. Mausta chipotlekastikkeella, Worcestershirekastikkeella, kasvisfondilla, sokerilla ja juustokuminalla ja lisää vahvaa chilikastiketta ja suolaa makusi mukaan. Keitä kastiketta kymmenisen minuuttia.

Chili dog soijanakilla (4 annosta):

8 hot dog-sämpylää
4 annosta chiliä
cheddar-raastetta
8 soijanakkia
öljyä

Halkaise hot dog-sämpylät pitkittäissuunnassa niin että toinen reuna jää kiinni. Lisää chiliä ja raastettua cheddaria sämpylöiden sisään. Paista soijanakit öljyssä pannulla ja laita nakki jokaisen sämpylän sisään.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Bistro Helsinki 15

Viime viikonloppuna tuli koettua yksi positiivisimmista ravintolakokemuksista pitkään aikaan. Olimme varanneet pöydän lauantaille Bistro Helsinki 15:sta. Ravintolan nettisivujen à la carte-listassa ei ihan liian selkeästi mainita että viikonloppuisin tarjolla on ainoastaan keittiömestarin yllätysmenu. Tämä aiheutti hieman hämminkiä keskuudessamme. Emme ilmeisesti olleet ensimmäiset asiaa ihmetelleet, sen verran luontevasti tarjoilija hoisi homman kotiin. Meille paljastettiin menun sisältö ja olisimme saaneet siitä valita ruokavalioihimme sopivat annokset. Ihme ja kumma, koko menu kuitenkin kävi meille kaikille. Tarjolla oli siis kolmen, viiden ja seitsemän ruokalajin menuja, joista kolmen ja viiden ruokalajin vaihtoehdot meille kerrottiin. Otimme viisi ruokalajia maisteluun. Pahoittelut jos jonkun ruokalajin kuvaus on väärin, yllätysmenusta ei voinut enää jälkikäteen tarkistella netistä aineksia.

Aterian alkuun saimme keittiön tervehdyksenä palsternakkakeitot purjotuhkalla. Kiva pieni lämmin kuppi voimmakkaasti juureksista keittoa. Leipä oli ihan hyvää ja sen seuraksi tuotiin suolattua voita. Ensimmäinen ateriaan kuulunut ruoka oli nieriätartar savunieriämoussella, mummonkurkulla ja piparjuurivoilla. Tartarissa ollut raaka ruohosipuli ei ihan suurimpia herkkujani oli, mutta mousse pehmitti sen makua hyvin. Toisena annoksena tuodussa maa-artisokkakeitossa oli onneksi eri makumaailma, kuin alun palsternakkakeitossa. Keiton maku antoi enemmän tilaa ankalle, joka oli suorastaan suussasulavaa. Toinen ystäväni hämmästeli ankan jopa lihaista makua. Varsinaisena pääruokana ja kolmantena annoksena pöytään tuotiin kevätkananpoikaa maissipellossa. Annoksesta löytyi maissia jyvinä, minimaissina ja maissipyreenä. Kananpoika oli täydellisti paistettua, pinnalta rapeaa ja sisältä mehevää. Kastikkenna kanalle oli punaviinikastike. Ennen varsinaista jälkiruokaa meille tuotiin neljäntenä annoksena pöytään parmesanvaahtoa. Annos oli ainoa jonka tilaamista olin empinyt, mutta onnekseni sen otin. Vaahto tuli uuniomenan päällä ja suolainen vaahto hakkasi mielestäni omenan kermavaahdolla 6 - 0. Makuuni omenaa olisi kuitenkin saanut olla hieman enemmän vaahdon määrää ajatellen. Viides ja viimenen ruokalaji eli jälkiruoka tulikin hieman yllätyksenä, sillä meille oli puhuttu sekä puolukka-, vadelma- että karpalosorbetista. Lautaselle kuitenkin tuli vadelmaparfait valkosuklaamoussella, veriappelsiinikastikkeella ja tuoreilla marjoilla. Annos oli ehkäpä ensimmäinen jälkkäri ikinä, josta olemme kaikki kolme tykänneet. Valtaisa kehu siis meidän porukaltamme, josta kaikki tykkäävät aivan eri asioista. Vielä nytkin on hyvä fiilis illasta, kun sai kirjoittaa niin hyvän arvion ravintolasta. Ainoa negatiivinen asia illassa oli se että yllätysmenu oli ainoana vaihtoehtona viikonloppuna. Nyt kävi hyvä tuuri ja kaikki ruoka oli mieleistä, mutta à la carte-listalta olisivat kyllä vasikat ja fenkolit jääneet lautaselle.

Palsternakkakeitto purjotuhkalla
Leipä
Nieriätartar savunieriämoussella, mummon kurkulla ja piparjuurivoilla
Maa-artisokkakeitto ankkaconfitilla

Kevätkananpoikaa maissipellossa
Parmesanvaahto
Vadelmaparfait

Pacifico

Koetimme päästä Sandroon brunssille, mutta onnistuimme saamaan pöydän vasta kahden ja puolen kuukauden päähän... Päädyimme siis sunnuntaibrunssille Pacificoon. Meillä kaikilla oli hieman huonoja kokemuksia Pacificosta ilta-aikaan, mutta päivällä paikka oli paljon siistimpi ja porukka asiallisempaa. Olimme ovella pari minuuttia yli kahdentoista ja tuohon aikaan jonossa oli ehkä viisitoista henkeä ennen meitä. Brunssin juomalista oli sen verran pienellä präntillä tiskin luona, että jonosta googletimme mitä brunssi sisältää. Tiskiltä sai maksua vastaan lautasen ja koska meillä ei ollut varausta, niin olisimme saaneet käydä kurkkaamassa onko pöydissä tilaa. Me saimme pöydän, mutta emme nähneet käännytettiinkö myöhemmin tulleita ovelta, sillä paikka oli aivan täynnä.

Meidän pöytämme sijaisti baarin perällä lapsiperheiden suosimassa tilassa, joka ei mielestämme iltaisin ole auki yleisölle. Pieni miinus siitä että musiikki ei kuulunut lainkaan siihen huoneeseen. Aloitimme aterian keräämisen samasta huoneesta jossa istuimme ja leipä ja juomat olivat. Leipää oli tarjolla kolmea laatua: moniviljapaahtoleipää, pehmeitä sämpylöitä ja Reissumiehen näköistä ruisleipää. Minä valkkasin näistä paahtoleivän. Jonotus leivänpaahtimelle vaikutti olevan aivan tuurista kiinni. Ekalla kerralla odotin leipien kanssa pitkään ja tokalla kerralla sain ne heti paahtimeen. Leipien päälle oli tarjolla juustoa, voita, leikkeleitä, Nutellaa ja levitteitä. Minä päädyin juustoon ja voihin. Toisin kuin muuten brunssilla, levitteissä ei lukenut lainkaan mitä ne ovat. Hius toisessa levitteessä myös vähensi houkusta maistaa. Tuoremehu kuului brunssin hintaan ja oli ihan ok. Kaverit joivat myös kahvia ja sitä olisi saanut myös soijamaidolla.

Pääruoat ja jälkkärit haettiin varsinaisen baarin puolelta. Lämpimien ruokien valikoima oli hieman pettymys. Ruokia oli kolmea lajia tarjolla: (sipulillista) munakasta, nakkeja ja tortillavuokaa. Tortillavuoka sentään oli kiva poikkeus muuten melko aamupalamaiseen menuun, mutta ehkä olisin brunssilta odottanut jotain vähän enemmän. Sipulia syömättömälle brussi oli jokseenkin suppea. Valtavan iso plussa Pacificolle kuitenkin siitä että kaikkiin ruokiin oli merkitty ainesosat! Minäkin söin tonnikalamajoneesitahnaa, jota en varmasti olisi tullut ottaneeksi jos en olisi tiennyt mitä siinä on. Ruoista joita en syönyt jäi mieleen ainakin tomaattimozzarellasalaatti.

DJ:n viereisessä pöydässä oli tarjolla murotyyppiset ratkaisut ja hedelmät. Kaikki viljatuotteet siitä taisin ohittaa vilkaisulla, mutta otin jogurttia ja pakastemarjoja syötäväksi. Hedelmiin ravintola olisi voinut panostaa vähän enemmän. Nyt tarjolla oli veriappelsiinin kantapaloja, puolitettuja banaaneita ja hunajamelonia. Näistä oikeastaan ainoastaan hunajameloni houkutti. Jogurttiinnkin olisin mieluusti ottanut jotain ei-pakastimen kautta käynyttä tai sitten pakastemarjat vaikka smoothien muodossa. Jälkkärinä oli kaurapaistosta ja jäätelö, joista maistoin lusikallisen kaveriltani. Brunssi olisi mielestäni ihan ok aamupalana lähellä asuvalle, mutta hintaansa nähden hieman suppea kun vertaa vaikka hotellien aamupaloihin.

Verigreippiananasporkkanasalaatti

Arkistojen aarteita. En tiedä miksen aiemmin ole tullut bloganneeksi tätä salaattia, sillä se on kuitenkin ollut ruokalistallani hyvin pitkään. Ohje on leikattu talteen todennäköisesti jommastakummasta iltapäivälehdestä aika jolloin asuin vielä kotona vanhempieni luona. Ohje on hedelmä-kanasalaatin nimellä, mutta salaatin voi tehdä mielestäni sellaisenaankin ilman lintua.


2 annosta

2 porkkanaa
1 verigreippi
½ ananas
pala sitruunaa
tuoretta minttua
rouhittua suolaa
rouhittua mustapippuria
(4 broilerin rintafileetä)

Kuori ja suikaloi porkkanat. Leikkaa verigreipistä kuori irti niin, että päällimmäinen kalvo lähtee mukana. Lohko greipinpalat irti kalvojen välistä. Kuori ananas, leikkaa sen puinen keskiosa pois ja lohko ananas viiplaiksi. Kokoa porkkana, greippi ja ananas salaatiksi ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Silppua lopuksi salaatin päälle tuoretta minttua ja tarjoa esimerksi broilerin rintafileen kanssa.