sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Friteerattu camembert

Olen syönyt friteerattua camembertia Prahassa ja viimeeksi Killarneyssa. Killarneyn The Smoke Housessa juusto tarjoiltiin kirpsakan marjachutneyn kanssa. Mietin että kotimaisesta valikoimasta pihlajanmarjahyytelö voisi olla lähinnä maistamaani chutneya. Tähän hätään en nyt voinut itse hyytelöä valmistaa, vaan ostin Meritalon hyytelöä. Olen tykännyt Meritalon mehuista, eikä hyytelökään pettänyt, vaikka olikin makeampaa kuin Killarenyssa syömäni. Camembertiksi valikoitui Riitan herkun Camembert Cardinal. Kaikki googlettelemani reseptit olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta linkataan tänne vaikka Keittotaidon resepti, sillä siitä löytyi öljyn lämpötila ja kypsennysaika. Kyseisessä ohjeessa on myös pieni tietoikkuna, joka sanoo: "Ranskalainen ei ikinä friteeraisi valkohomejuustoa. Ruokalajin alkuperä on hämärän peitossa, mutta nykyisin sitä pidetään ruotsalaisena klassikkojälkiruokana." Juuston voi tarjota jälkkärinä tai tehdä kuten minä ja tarjota sellaisenaan illanistumisen merkeissä.


2 annosta ainoana ruokana

2x 125 g camembertia
½ dl venhäjauhoja
½ tl suolaa
1 kananmuna
3/4 dl korppujauhoja
pihlajanmarjahyytelöä

Leikkaa jääkaappikylmät camembertkiekot puoliksi. Pyöritä palat suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa, vatkatussa kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Juuston tulee olla kauttaaltaan kuorrutettu, jotta se pysyy kasassa. Friteeraa juustolohkoja 180-asteisessa öljyssä kolmen minuutin ajan. Minun keittimessäni sai kaksi lohkoa kerralaan friteerattua. Tarjoa välittömästi esimerkiksi pihlajanmarjahyytelön kanssa.

Halloumipasteijat

En ole muistaakseni ennen tehnyt lainkaan kasvispasteijoita, mutta nyt mietin että ne voisivat olla kiva tarjottava synttäreille. Mielessäni oli alkuun vähän perinteisemmät pasteijat, mutta Martan keittiössä-sivuilta bongatun reseptien nähtyäni en halunnutkaan muuta enää kokeillakaan kuin näitä. Vaihdoin ohjeen lehtitaikinan voitaikinaan ja kuivatun basilikan tuoreeseen. Olen useasti sanonutkin että leipominen ei ole lähellä sydäntäni ja tuo kaupan voitaikina on ihan kelpoa kamaa. Löytämässäni kaupan lehtitaikinassa on ainakin margariinia ja aromia, joita en ihan ensimmäisenä leivonnaisiini haluaisi. Kukin toki makunsa mukaan. Näistä tuli sen verran hyviä, että varmasti teen näitä uudestaankin tuleviin pippaloihin.


20 kpl

1 kg voitaikinalevyjä
300 g halloumia
n. 4 pientä tomaattia
tuoretta basilikaa

Sulata voitaikinalevyt kohmeisiksi, puolita ne ja leikkaa jokaiseen kulmaan suorakulman malliset viillot. Viipaloi halloumi ja tomaatit. Laita jokaisen pasteijan keskelle viipale halloumia, viipale tomaattia ja basilikanlehti. Taita pasteijoiden leikatut kulmat keskelle ja nipistä yhteen. Paista uunissa 225 asteessa 15 - 20 minuuttia.

Tahinidippi

Tänä vuonna tarjosin synttäreilläni mm. pieniä falafelpyöryköitä cocktailtikun nokassa dippailtavaksi. Dippinä oli tsatsikia, mutta vegaanista ystävääni ajatellen tein myös tätä tahinidippiä tarjolle. Tiedän että olisin voinut tehdä tsatsikia vegaanisesta jogurtista, mutta jotenkin vähän vierastan näitä maitotuotteen oloisia valmisteita. Etsin siis ohjetta joka jo sinällään olisi vegaanisista aineksista ja aika pian tämä falafelille tarkoitettu tahinidippi tulikin vastaan foodnetworkista. Lisäsin ohjeeseen vettä varmaan puolet reippaamin kuin ohje sanoi, mutta kastike jäi silti aika tahnamaiseksi. Dippinä tätä kannatta ohentaa sen verran että dippailu tuntuu vaivattomalta. Koristelin dipin vielä korianterilla, sillä kovin nättiä kastikkeesta ei tule.


1 1/4 dl tahinia
pala sitruunaa
1 valkosipulinkynsi
1 1/4 d vettä
suolaa

Purista n. 2 rkl sitruunamehua tahinin joukkoon. Hienonna valkosipulinkynsi ja lisää kastikkeeseen. Ohenna kastiketta vedellä kunnes saat sopivan dipattavan koostumuksen. Mausta kastike suolalla. Tarjoa esimerkiksi falafelin kanssa.

Marjajogurttivaahto

Tämä resepti ilmestyi Iltalehdessä vuonna 2007 ja näppärästi tänä vuonna sain sitä kokeiltua. Mikään oikea turkkilainen jälkiruoka ei oikein innostanut kun mietimme mitä tarjota illalliskutsuilla, mutta tämä resepti tuli minulle heti mieleen. En myöskään ole ainoa joka on yhdistänyt tämän Turkkiin, sillä Turkissa asuva Helike on tätä samaa jälkkäriä siellä tarjonnut. Jälkkäristä tuli makuuni kivan raikas ja kiitosta tuli marjojen kerrostamisesta. Olen aiemminkin tainnut mainita blogissa, että vaniljasokereiden kanssa kannattaa olla extratarkkana kaupassa. Moni vaniljasokerina myytävä kama sisältää kuitenkin myös vanilliinia ja eihän jälkkärin haluta esanssilta maistuvan. Laitoin annoskooksi kuusi, vaikka kuvassa näkyy vain neljä jälkkäriä, sillä meiltä jäi suht reippaasti vaahtoa yli neljästä annosmaljasta.


6 annosta

2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1 kananmunan valkuainen
1 dl tomusokeria
4 dl turkkilaista jogurttia
1½ dl tuoreita vadelmia
1 tl kardemummaa
8 isoa mansikkaa
tuoretta minttua

Vatkaa kuohukerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmunanvalkuainen vaahdoksi ja lisää tomusokeri joukkoon aivan vaahdotuksen loppuvaiheessa. Sekoita vadelmat ja kardemumma turkkilaisen jogurtin joukkoon. Sekoita kermavaahto jogurttivadelmaseokseen ja nostele viimeseksi sekaan valkuaisvaahto. Poista masikoiden kannat, lohko ne ja laita lohkot neljään annosmaljaan. Nostele päälle jogurttivaahtoa ja viimeistele annokset tuoreella mintulla.

Turkkilaiset täytetyt herkkusienet

Järkkäsimme ystäväni kanssa illalliskutsuja ja Seitan İskender kebabin innoittamana valitsimme illallisen teemaksi turkkilaisen ruoan. Resepti näille sienille löytyi Binnur's Turkish Cookbookista. Sen verran modasimme reseptiä ettemme hävittäneet sienten jalkoja, vaan silppusimme niitä mukaan täytteeseen ja chopped green peppersin päätimme tulkita vihreäksi chiliksi. Alkupalana sienet tekivät hyvin kauppansa ja mietin, että nämä olisivat myös hyvä grillitarjottava laktovegetaristeille. 



4 annosta alkupalana

8 isoa herkkusientä

Täyte:
6 kirsikkatomaattia
2 kpl vihreää chilä
1 valkosipulinkynsi
3 kpl herkkusienen jalkoja
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Pinnalle:

1½ rkl korppujauhoja
3/4 dl mozzarellaraastetta
1 rkl oliiviöljyä

Harjaa sienet puhtaiksi ja poista niiden jalat. Pilko täytettä varten kirsikkatomaatit ja hienonna chilit ja valkosipulinkynsi. Silppua vielä muutaman sienen jalka täytettä varten. Sekoita pilkkomasi täytteen ainekset keskenään ja lisää sekaan sielä öljy, suola ja mustapippuri. Jaa täyte sienien sisään. Sekoita kuorrutusta varten korppujauhot, mozzarellaraaste ja oliiviöljy keskenään ja jaa kuorrutusta tasaisesti sienten päälle. Paista 175-asteisessa uunissa kunnes juusto on kauniin kullanruskeaa.

Helmeilevä omenakanelisangria

Turkki-teemaiselle illalliselle oli hieman hankala keksiä sopivaa alkudrinkkiä, joten päädyimme tällaiseen omenakanelisangriaan. Meillä taisi olla mittasuhteet aika sinne päin ja esimerkiksi sokerilientä oli suhteessa liikaa laseissa. Koetan kirjoittaa reseptin tänne vähän järkevämpään muotoon. Ohje on siis peräisin serious eatsista. Laskin reseptin siiderin määrän perusteella n. 30 %:ksi alkuperäisestä, mutta kanelin määrän pidin ennallaan ja lisäsin hieman calvadosta.


4 annosta

3/4 dl vettä
3 rkl sokeria
2 kanelitankoa
0,5 l kuivaa ranskalaista siideriä
4 rkl calvadosta

Keitä vettä, sokeria ja kanelitankoja kattilassa kunnes sokeri sulaa täysin. Jäähdytä sokerisiirappi ja poista kanelitangot. Jaa siirappi neljään lasiin, lisää jokaiseen lasiin 1 rkl calvadosta ja täytä lasit jääkylmällä siiderillä. Sekoita vielä juomat lusikalla ja tarjoa saman tien.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Merenelävägratiini

Söin pari vuotta sitten Lanzarotella ravintola Montmartessa todella hyvää merenelävägratiinia ja siitä lähtien olen halunnut koettaa sitä itse kotona. Tähän ruokaan yhdistelin ohjeita Wanhasta Kauppahallista ja Ruokatiedosta. Valitettavasti tuota Ruokatiedon reseptiä ei enää ole saatavilla netistä, mutta sieltä nappasin valkkarin kastikkeeseen ja perunamuusireunuksen gratiinille. Korppujauhoja ostaessa kannattaa kurkata ainesosaluettelo. Halpiskorppujauhot saattavat sisältää aika paljon ainesosia, jotka tuntuvat vähän vieraalle korppujauhoissa. Samaten ruoanlaittoon tulisi käyttää hyvälaatuista viiniä. Huono viini ei annoksessa sen paremman makuiseksi muutu.


4 annosta

Kala:

300 g kuhaa tai muuta vaalealihaista kalaa
öljyä

Gratinointikastike:

2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
3 dl kermaa
1 dl kuivaa valkoviiniä
50 g mustaleima emmentalia raasteena
tuoretta tilliä
suolaa
rouhittua mustapippuria
2 kananmunan keltuaista
200 g sinisimpukoita
180 g katkarapuja

Perunamuusi:

4 keskikokoista jauhoista perunaa
1 rkl voita
1 dl kermaa
1 kanamunan keltuainen
suolaa

Pinnalle:

100 g juustoraastetta
½ dl korppujauhoja

Tee V:n mallinen viilto kalaan, jolla poistat siitä ruodot. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita kala voideltuun uunivuokaan kypsymään 10 minuutiksi. Sulata kastiketta varten voi kattilassa ja sekoita vehnäjauhot voin joukkoon. Lisää hiljalleen sekoitellen kerma ja viini kastikkeeseen. Lisää juustoraaste kastikkeeseen ja mausta tillillä, suolalla ja pippurilla. Nosta kattila liedeltä ja lisää kananmunankeltuaiset kastikkeeseen. Sekoita lopuksi simpukat ja katkaravut gratiinikastikkeen joukkoon. Muusia varten kuori ja paloittele perunat. Keitä perunapalat vedessä kypsiksi ja soseuta survimella. Lisää joukkoon voi, kerma, suola ja keltuainen ja survo tasaiseksi. Nosta kala uunista ja lisää perunamuusi vuokaan kalan ympärille kiertämään vuoan reunoja. Kaada gratinointikastike kalan päälle ja ripottele pinnalle juustoraaste ja korppujauhot. Paista gratiinia 250-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Emo

Emo kohosi kertakäynnillä lemppariravintoloideni joukkoon Helsingissä. Emo on Pekka Terävän gastrobar entisissä Olon tiloissa Kasarminkadulla. Me eksyimme vahingossa baarin puolelta sisälle, mutta meidät ohjattiin sisäkautta portaita ylös ravintolaan. Näin asiakkaan näkökulmasta tarjoilijoilla ei vaikuttanut olevan kovin selvät sävelet siitä kuka palvelee mitäkin pöytää. Toki kiva ettei ketään jätetä kiireessä oman onnensa nojaan, mutta meiltä kävi samoja asioita kyselemässä monesti useampikin tarjoilija. Alkuun otimme tarjoilijan suosituksesta shampanjat, joiden hinta tuli pienenä yllätyksenä. Viinilista on muuten oikein maltillisen hintainen, mutta alkujuomat maksoivat 17,50e/lasi. Alun sipulileipä jäi minulta syömättä, mutta pöytään tuotu lämmin, rapeakuorinen leipä oli oikein hyvää. Sekä leipä että ystävieni muikut tuotiin paperipusseissa pöytään.

Päädyimme ottamaan neljän ruokalajin menun ja se oli mielestäni juuri sopiva. Ensimmäisenä ruokana minulla oli simpukkakeitto. Annos taisi olla suosittu, sillä tarjoilija kävi erikseen varmistamassa että sitä on vielä jäljellä. Keitosta löytyi sinisimpukkaa, vihersimpukkaa ja kampasimpukkaa kermaisessa liemessä, joka kaadettiin pöydässä lautaselle. Lusikkaa keitolle ei tullut ja söin sen haarukalla. Sama annos oli kaverillani toisena ruokana ja hän sai lusikan annokselleen. Keitosta löytyi myös ravioleja ja pinaattikiinankaalia. Toista annosta ei löytynyt netistä samana päivänä, mutta listalle päivän kala oli avattu. Kala tarjoiltiin jännässä kastikkeessa jossa oli katkarapua, selleriä, paprikaa, miniluumutomaattia, avocadoa ja suolakurkkua. Lisänä oli vielä uppopaistettuja gnoccheja. Kolmas lämmin ruokani oli viiriäisen rintafileitä emmervehnän ja ruusukaalin kanssa. Pääruoat paranivat mielestäni annos annokselta ja viiriäinen oli illan huipentuma. Viiriäisen muut osat antoivat lisukkeille makua ja annos oli suorastaan samettisen täyteläinen. Jälkiruokana söin hedelmäpalvlovaa, joka oli minun makuuni aivan överisokerista. Kyse on varmasti enemmän minun mieltymyksistäni kuin että annoksessa sinällään olisi vikaa. Kavereiden kanssa keskusteltiin aterian jälkeen ravintolasta ja ennakkokäsitykset leimasivat yllättävän paljon kokemusta. Kaverini odottivat jotain enemmän fine diningia ja pettyivät hieman. Minä taas odotin jotain bistromaisempaa ja olin todella positiivisesti yllättynyt miten monia makuja annoksista löytyi.

LEIPÄ
SIMPUKKAKEITTO
PÄIVÄN KALA
VIIRIÄISTÄ JA EMMERIÄ
HEDELMÄPAVLOVA