tiistai 21. tammikuuta 2014

Nassaun ravintolat

Täytyy myöntää että Nassaun keskustan ravintolatarjonnan vähyys tuli melkoisena yllätyksenä. Keskusta-alue täyttyy päivisin risteilyturisteista, mutta iltaisin kaupunki on aivan kuollut. Olin toki katsonut Tripadvisorista paljon ravintoloita ennalta, mutta kun niitä kartan kanssa enemmän tutkiskeli, niin totesi suurimman osan olevan kauempana keskustasta hotelliresortalueilla. Ravintoloiden taso keskustassa oli myös melkoisen kehno. Suosittelisin tämän kokemukseni perusteella asumista keskustassa, mutta ateriointia esimerkiksi Atlantiksessa. Sattuneesta syystä minulla ei ole juuri lainkaan ravintolakuvia Bahamalta...

Luciano's of Chicago

Paras ravintola jonka Nassaun keskustasta löysimme. Meidän vahvistettu varauksemme tosin oli hukkunut ja saimme huonohkon pöydän ravintolan sisältä nätin terassin sijaan. Jouduimme odottamaan pöytää hetken baarin puolella. Baarista sai sekä proseccoa että cavaa laseittain. Skumppa tulikin meille ripeästi, mutta vettä saimme odottaa pienen ikuisuuden. Menu on italailainen ja kivan monipuolinen moneen muuhun italialaiseen ravintolaan verraten. Minä tilasin saviruukussa paahdettua kanaa sitruunan, valkosipulin, luumutomaattien, perunoiden ja yrttien kanssa. Annos oli hyvin tehty. Ruoan takia ravintolassa kannattaa ehdottomasti käydä, vaikka palvelu onkin hieman persoonatonta.


Señor Frog's

Uskomatonta kyllä, mutta söimme Señor Frog'sissa kahdesti ja olimme jopa tyytyväisiä ravintolaan. Ensimmäisellä kerralla etsimme turhaan Brussels Bistroa, joka on ilmeisesti lopettanut (tai todella, todella hyvin naamioitunut osoitteen kadunpätkälle). Kun kakkosvaihtoehtomme Cafe Matissekaan ei ollut maanantaina auki, niin päädyimme tänne ensimmäisen kerran. Toisen kerran aterioimme täällä uudenvuodenpäivänä, jolloin lähes koko Nassau tuntui olevan kiinni. Kummallakin kerralla tilasin saman annoksen, kummallakaan kerralla se ei mennyt ensiyrittämällä nappiin, mutta kummallakin kerralla lopputulos oli hyvä. Listassa oli aika hyvin eritelty kunkin annoksen ainekset ja tilasin siitä kuuman kanawrapin, jossa ei pitänyt olla sipulia. Kaverini haukkasi omaa wrapiaan ja totesi että sipuliahan siinä on. Tarjoilija hoiti tilanteen tosi hyvin: keittiöstä kerrottiin että wrapissa oli pico de galloa, joka siihen ei kuulunut, sain uuden annoksen tilalle ja mansikkadaiquirini hyvitettiin minulle. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena tein seuraavan kerran tilauksen mainiten, etten halua siihen sipulia. Tällä kertaa ihmettelin kurkkusalaattia wrapeissa, jota ei myöskään listassa mainita. No siinäpä se sipuli sitten oli. Tarjoilija tosin jäi inttämään kanssani että annos on sipuliton, mutta hetken kuluttua kun sain uuden annoksen, niin siitä puuttui tämä kurkkusalaatti. Mielestäni etiketin mukaista olisi ollut pahoitella tässä vaiheessa, että virhe oli heidän. Onnistuneet wrapit olivat oikein kelvollisia ja hakkasivat keskitasoiset ketjupaikat ja ei-ketjupaikat. Kuumentamaton juustoraaste kuumassa wrapissa oli minulle uusi juttu ja se olikin tosi kiva juustoista, vaikka alkuun epäröin sen kanssa, sillä mikäänhän ei voita sulaa juustoa. Kaverini tajusi tilata extrajalapeñoviipaleita ja niitä olisin voinut tilata itsekin. Täyteenkin mahaan jaksaa syödä kunhan on jalapeñoa... Ruokatila on hieman erillään baarista, mutta en ehkä kovin rauhaa rakastaville paikkaa suosittelisi.



Montagu Garden's

Ravintolan erikoisuutena on kyyti sinne ja takaisin. Tarkkaa noutoajankohtaa meille ei tosin ilmoitettu, mutta hieman ennen varauksemme alkua tuli pikkubussi meitä noutamaan hotellin parkkipaikalta. Harmi että ravintolan erikoisuudet sitten loppuivatkin tähän. Kuski oli ihan hauska ja tarjoilijana oli oikein symppis vanhempi nainen, mutta ruoka nyt vaan oli todella huonoa. Eräs kaverini on kuittaillut minulle useampaan otteeseen siitä, etten kerran Prahassa suostunut menemään ravintolaan jossa oli ketsuppipullot pöydässä. Valitettavasti ketsuppi ruokaravintolassa lupasi jälleen yhtä huonoa kuin oletinkin. Tilasin ihanan kuuloisen annoksen kanaa inkivääriviinin ja ananaksen kanssa sekä lisukkeena capellinipastaa ja grillattuja vihanneksia. Sain kasan ylikypsää pastaa ja kaksi broilerinfileetä, joiden päällä oli sokerinen kerros jotakin. Kaksi palaa ylikypsäksi keitettyä porkkanaa vihreiden papujen päällä ei minun mielestäni vastannut missään määrin lupausta grillatuista vihanneksista. Annos meni alas suolan ja hot saucen avulla. Jos hot saucea ei olisi ollut, niin olisin laittanut sitä ketsuppia. Ei näin, ei todellakaan näin.


Oh Andros

Huonoilla ravintoloilla jatketaan. Fish Fryssa hieman sivussa kaupungin keskustasta on rivistö kalaravintoloita. Näistä ravintoloista Oh Andros vaikuttaisi olevan tunnetuin ja suosituin. Bahaman erikoisuus on conch (lausutaan konk) eli merietana ja niitähän piti päästä maistamaan. Kävimme ensin kurkkaamassa ravintolan sisätilan, mutta se oli niin meluisa että päätimme syödä auringonpaahteessa ulkona. Kaverini otti scorched concheja ja minä conch frittersejä. Kaverini sai lähes heti eteensä kulhon, jossa oli lähinnä keko raakaa sipulia ja merietanoita. Tämä ei ihan vastannut odotuksia, mutta totesimme sen kuitenkin olevan hänen annoksensa eikä mikään alkuruoka. Minä jouduinkin odottelemaan pidempään annostani ja minun puolestani olisin voinut odotella vieläkin kauemmin. Sekä merietanat että ranskalaiset oli paistettu aivan liian matalalämpöisessä öljyssä, jossa ne olivat lähinnä imeneet öljyä itseensä ja mössööntyneet rapeutumisen sijaan. Tässä vaiheessa päästiin siihen, että ruoka meni ketsupilla alas. Tämä tuntuu olevan tunnettujen (turisti)ravintoloiden kirous. Kun paikka saa kerran maineen hyvänä ravintolana, niin asiakkaita virtaa samaan tahtiin kun ruoan taso laskee. Miksi panostaa ja käyttää hyviä raaka-aineita, kun helpommallakin pääsee. En tiedä millaista ruokaa muissa Fish Fryn ravintoloissa olisi ollut tarjolla, mutta suosittelisin silti koettamaan ihan mitä tahansa muuta paikkaa kuin tätä.


The Poop Deck

Kävimme ravintolassa uudenvuodenaattona ja onneksi emme olleet ainoat todella ylipukeutuneet ihmiset paikalla. Suosittelen tekemään toisin kuin me ja ottamaan taxin ravintolaan. Ravintola on pidemmällä kuin äkkiseltään kartasta katsoisi ja suoraa tietä pimeällä on jokseenkin puuduttava kävellä. Ravintola oli saanut hyviä arvioita ja odotimme sen olevan vähän hienompikin paikka. Todellisuudessa ravintolassa oli valkoiset puutarhakalustetuolit, muoviverhoista tehdyt ikkunat ...ja ne ketsuppipullot pöydässä. Bahamalla viranomaiset ovat kiinnostuneet turisteista ja maahan tullessa saa lähtiessä palautettavan kortin, jossa voi antaa palautetta hotelleista, ravintoloista ym. Mietimme olisiko miten väärin kirjoittaa, että ravintolassa oli niin rumat kalusteet että ne ovat laittomat Suomessa (vai Helsingissä?). Siihen nähden että kyseessä oli kalaravintola, niin ihan parasta kuvaa annoksista ei välttämättä saanut tilaamalla kanapastan. Kastikkeenpuutosongelma valitettavasti tuntui vaivaavan tämänkin ravintolan annoksia. Odotuksiin nähden kanapasta oli jopa ihan yllättävän hyvää. Alkuun annos oli vähän suolaton, mutta tarpeeksi kun lappoi parmesania päälle niin kyllä se siitä alkoi maistua. En kuitenkaan toiste valitsisi tätä ravintolaa illallispaikaksi ja veikkaan että pari muuta ihmistä puvuissa ja mekoissa mietti aivan samaa.


Lagoon Bar & Grill

Atlantiksen ulkoilmalounasravintola haitunnelin luona. Tilasimme gourmet pizzat, jotka maksoivat ilman juomia 46 $ meiltä kahdelta. Saimme pullataikinaa kanalla, oliiveilla ja mozzarellalla, ilman listassa mainittua piri-piri-kastiketta. Juomat sentään olivat hyvät. Suosittelen Junkanoo Rushia, joka on piña coladaa mansikkadaiquirilla kahdessa kerroksessa. Olisivatkohan olleet 12 $/kpl?


Café Martinique

Vihdoin. Café Martinique oli koko reissun top 3 parhaita ravintoloita. Hyvä palvelu, hyvä ruoka ja hyvä viini olivat juuri sitä mitä muiden Nassaun ravintolakokemusten jälkeen osasimme arvostaa enemmän kuin ikinä. Ravintola sijaitsee Atlantiksen Marina Villagessa. Jos ei tietäisi, niin sitä ei edes tajuaisi miten suuri alue Paradise Islandia oikeasti kuuluu Atlantikseen! Ravintolaa pitää kokki Jean-Georges Vongerichten, joka ilmisesti on paikallinen kuuluisuus. Meillä oli ravintolassa ikkunapöytä, josta oli suoraan näköala satamaan ja jahdeille. Tilasin alkuun etanoita valkosipulivoissa, jotka olivat ehdottomasti reissun parhaat. Valtavat kehut on annettava myös ravintolan leipävalikoimalle. Parin viikon pullanmutustelun jälkeen oli ihana saada pöytään lämmin, tuore ja paikoin rapea leipälajitelma. Pääruoaksi otin lohta pinaatin, perunan, mustan oliivin ja passionhedelmän kanssa. Passionlohi oli minulle entuudestaan tuttu yhdistelmä jostakin (Riikasta? Tallinnasta?), mutta mitään yhtä taivaallista kuin tämä annos se ei ollut. Jos olisin varoissani, niin tämän tyylisessä ravintolassa voisin syödä vaikka joka ilta. Atlantiksen muuhun hintatasoon nähden ravintola ei edes ollut eritysen kallis ja Suomen ravintolahintoihin tottuneelle jopa edullinen.



Shark Bites

Altantiksen snack/lounasravintola vesipuistoalueen lähellä. Kiertelimme kaverini kanssa etsimässä jos lähettyviltä löytyisi mitään paremman näköistä paikkaa, mutta päädyimme kuitenkin tänne. Ravintola olikin ihan positiivinen yllätys. Pöydän kanssa oli alkuun hieman sählinkiä ja lopulta koko pöytä siirrettiin meille pois kulkuväylältä. Tilasin lounaaksi paikallisen wrapin kanalla, keittobanaanilla, perunalla ja currykastikkeella coleslawn ja ranskalaisten kanssa. Kana, curry ja banaani on aika pettämätön yhdistelmä ja annoksesta ei ollut väkisin tehty mietoa. Jos snack-paikkojen ruoka olisi aina tämän tasoista, niin voisin syödä niissä useamminkin.


Dune

Reissun ylivoimaisesti paras ravintola. Kuten Café Martinique, myös tämä ravintola on Jean-Georges Vongerichtenin käsialaa. Hetken ihmettelimme kun koko paikkaa ei löytynyt Atlantiksen kartasta, mutta ravintola sijaitsee One and Only Ocean Clubilla, jonne on shuttle-bussikuljetus hotellialueelta. Ravintolan menussa mennään Aasian suuntaan, mutta ravintola on silti enemmän fuusiokeittiö kuin puhtaasti aasialaista ruokaa. Sisustus on tumma ja tyylikäs ja palvelu pelaa erinomaisesti ravintolassa. Minä otin alkuun tonnikalanauhoja murskatun avocadon, mausteisen retiisin ja inkiväärimarinadin kanssa. Suussasulavaa sanon minä. Tarjoilija kehotti sekoittamaan annoksen kastikkeen tonnikalan joukkoon ja suorastaan kaavin loput kastikkeet viimeisiin tonnikalapaloihin. Pääruoaksi otin pähkinä- ja siemenkuorrutettua mahi mahia hapanimeläkastikkeen kanssa. Kastike oli hyvin erityyppistä kuin aasialaista ravintoloista on tottunut saamaan, mutta hetken ihmettelyn jälkeen todella hyvän makuista. Lisuketta ei välttämättä olisi tarvinut, mutta minulle maistui myös parsa lootusjuuren ja siitakesienien kanssa. Jos aiot käydä yhdessä kalliimmassa ravintolassa Nassaussa, niin valitse tämä. Valitse, vaikka et olisi aikonut käydä yhdessäkään kalliimmassa ravintolassa.



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Cancúnin ravintolat

Havannan ravintoloihin verrattuna Cancúnin ravintoiloista oli suorastaan ilahduttava etsiä tietoa. Lähes jokaisen pöytävarauksen pystyi tekemään netissä ja menut olivat hyvin saatavilla. Keskimääräinen ravintoloiden taso ei ehkä kuitenkaan vastannut ihan sitä mitä Tripadvisorin arvioiden perusteella odotimme. Suurin osa Cancúnin hotelleista sijaitsee 28 km mittaisella rantakaistaleella ja varsinaisessa keskustassa hotelleja on vain kourallinen. Yleistäen voisi kuitenkin sanoa että paremmat ravintolat löytyvät keskustasta ja Hotel Zonelta saat melko keskinkertaista ruokaa ja palvelua. Drinkeistä on Cancúnissa monesti tarjolla frozen- ja on the rocks-versiot. Kannattaa spesifioida haluavansa drinkkinsä on the rocks, mikäli ei halua lasiaan täyteen jääsohjoa.

La Palapa Belga

Imperial Laguna hotellin ravintola Hotel Zonella. Söimme ravintolan terassilla aivan laguunin rannassa. Sijainti oli hieno ja ruoka hyvää. La Palapa Belgasta sain reissun parhaat etanat! Pääruoaksi otin päivän menusta ankkaa kirsikkakastikkeella. Tässä vaiheessa vähän ihmettelimme miten muuten tyylikkäässä ravintolassa lisukkeeksi tulee keitettyä parsakaalia. Loman edetessä totesimme, etteivät lisukkeet ole ehkä Cancúnin keittioiden vahvoin puoli ja kukkakaaliparsakaalilinjalla mentiin monessa kivemmankin oloisessa ravintolassa. Annokseni ankka oli hyvää ja sopivan mehevää, mutta pinnasta rapeaa. Jälkiruoaksi otin ravintolassa itsetehtyä mustaherukkaserbettiä. Jälkkärin olisin voinut ehkä skipata.




Wazaaabi Sushi House

Sushiravintola kauppakeskuksessa hieman syrjässä Cancúnin keskustasta. Emme ihan ymmärtäneet mitä tarjoilija meille selitti näyttäessään paria tilaamaamme annosta ja sanoessaan two for one. Näiden parin annoksen sijaan saimme kaiken tilaamamme ruoan tuplana, vaikkakin yksien annosten hinnalla. Yhtä pahaa sushiähkyä en ole saanut sitten taannoisen Singaporen reissun, jossa vahingossa tilasimme kaiken tuplana. Paikka ei ehkä edusta sushia ihan perintesimmillään, vaan listalta löytyy jos jonkinlaisia kombinaatioita, joissa samaan rullaan on yhdistetty kalan lisäksi esimerkiksi avocadoa, tuorejuustoa ja erilaisia maustekastikkeita. Kokeilimme myös tuoreilla kasviksilla ja kalalla täytettyjä springrolleja. Sinällään sushit olivat hyviä, mutta pieni (ok, iso) epätoivo iski kesken syömisen annoksista, joita jatkuvalla syötöllä kannettiin pöytään. Olisi ollut  kiva jos tarjoilija olisi ehdottanut, että ehkä haluamme pienentää tilausta koska kaikki tulee kahteen kertaan. En tiedä olisiko näin käynytkin jos olisimme olleet espanjankielentaitoisia.


L'escargot

Pieni intiimi ranskalainen ravintola Cancúnin keskustassa. Paikan omistaja otti meidät itse vastaan saapuessamme illalliselle. Aterian alkuun tilasin ravintolan nimikkoannoksena etanoita, mutta valitettavasti ne jäivät toiseksi La Palapa Belgan etanoille. Uskoisin että pelkkä lämpötilan nosto olisi auttanut asiaa jo paljon, sillä voisulan on oltava todella kuumaa ollaakseen minun makuuni hyvää. Pääruoan lohi korianteripestolla oli hyvää ja pesto täyteläisen makuista. Annoksen esillepano oli tosin jokseenkin ruotsinlaivamainen. Ravintola oli kokonaisuudessaan ihan ok kokemus ja voisin käydä sen uudestaankin tsekkaamassa, jos olisin Cancúnissa.




Chef Cristian Morales

Tarkista että taxikuski tietää ravintolan, sillä kaupungista löytyy ilmeisesti kaksi samannimistä katua! Ravintolana Chef Cristian Morales oli yksi lomamme huippukohtia. Saavuimme ravintolaan myöhässä jouluaattona, kiitos seikkailuiden väärässä osoitteessa. Olimme illan viimeiset aterioijat ja paikkaa oltiin jo hiljalleen sulkemassa. Palvelu oli kuitenkin loppuun saakka ystävällistä ja kohteliasta. Jouluna oli tarjolla liha- ja kalamenu, joista me valitsimme kalamenun. Tilausvaiheessa meille ei mainittu monta annosta menuun kuuluu ja viidennen ruokalajin kohdalla meidän oli kysyttävä montako annosta vielä on tulossa. Kuulimme ruokalajeja olevan kahdeksan ja se olikin oikein hyvä määrä, vaikka ehkä seitsemänkin olisi riittänyt. Annoksissa oli mm. melonia ja vuohenjuustoa, parsakeittoa, tonnikalatartaria ja vuohenjuustoravioleja. Jokainen annos oli kauniisti ja erilaisesti tarjoiltu ja niiden maut ja tekstuurit olivat viimeisen päälle hiottuja. Jos minun pitäisi yhtä ravintolaa Cancúnissa suositella, niin se olisi ehdottomasti tämä.




Mextreme

Amerikkalainen tex mex-syöttölä amerikkalaisille turisteille. Päädyimme tänne etsiessämme The Surfin Burritoa. The Surfin Burritoa ei sillä kertaa löytynyt, mutta burritonhimo jäi ja päädyimme tänne. Aterian jälkeen totesin ystävälleni, että huonon ruoan syöminen harmittaa aina niin paljon. Ei paikka nyt surkein käymistämme ollut, mutta burrito nyt vaan on ruoka mihin suhteellisen helpolla saisi sekä mehevyyttä että makua. Kiitosta ravintolalle kuitenkin annoksen toteuttamisesta sipulittomana, jopa guacamole oli tehty minulle erikseen.


Labna

Yucatanilaista keittiötä Cancunin sydämessä. Ravintolan sisustus valitettavasti pilasi hieman tunnelmaa jo saapuessamme syömään. Vastaava sisustus kielii yleensä ketjuravintoloista, joiden konseptiin kuuluu saman annoksen saaminen samalla tavalla ja samanlaatuisena kaikista ketjun ruokapaikoista. Ravintolalla ei ole omaa viinilistaa vaan viinipullo tuotiin meille naapuriravintola La Habichuelasta. Pöytään tuli aluksi nachoja erilaisten kastikkeiden kanssa, joista vihreä vahva jalapeñokastike oli ihan hyvää. Alkuun söimme molemmat paljon kehuja saaneen limekeiton. Keitto oli kanaliemenomainen ja siinä oli myös kananpaloja mukana. Tämä olikin yksi reissun onnistuneimpia annoksia, jota teki mieli päästä kokeilemaan kotonakin. Keittoon tuli erikseen vielä mausteita pöytään, joita sai lisätä mielensä mukaan. Pääruoan kanssa arvoimme pitkään, sillä moni annos ei sisältänyt mitään kastiketta ja me satumme molemmat olemaan aika tavalla kastikkeiden perään. Kuten vähän arvelimmekin, niin pääruoat kalpenivat selkeästi alun keitolle. Koettaisin ehkä mieluummin etsiä toisen ravintolan josta saa limekeittoa, kuin menisin tänne uudestaan.


Peter's Restaurant

Yksi reissun parhaista ravintolakokemuksista. Peter's Restaurant tarjoaa kansainvälistä ruokaa Cancúnin keskustassa, ensimmäisen kadun kulmauksessa Hotel Zonen jälkeen. En valitettavasti ollut kovin nälkäinen ja suunnittelin kahden alkuruoan tilaamista. Sieniraviolit olivat päässeet loppumaan, joten päädyin salaattiin ja keittoon. Alun Granny Smith-omppusalaatti oli aivan ihana ja ei niin nälkäisenäkin lautasen sisältö hupeni kuin huomaamatta. Pääruoaksi otin todella onnistuunen bouillabaissen aiolileivällä. Minua jäi harmittamaan että ravintolavaraus osui illalle jolloin ei jaksanut syödä, sillä listalta olisi löytynyt myös kivan kuuloinen briejuustopäärynäjälkkäri. Peter itse kävi tervehtimässä kaikkia ruokailijoita aterian jälkeen. Iso peukku ravintolalle ja suosittelen ehdottomasti käyntiä jos satut Cancúnissa olemaan.


The Surfin Burrito

Hyvin tehtyjä kalifornialaisia burritoja vaatimattoman näköisessä ravintolassa Hotel Zonella. Onnistuimme ensimmäisellä etsintäkerralla kävelemään ravintolan ohi kolmesti(!). Ravintola ei siis ole rannan puolella, vaan vastaapäätä Señor Frog'sia. Kävimme paikassa burritoilla kahdesti. Ensimmäisellä kerralla jono oli pitkä vesisateesta huolimatta (vai sen takia?) ja toisella kerralla annokset tulivat ripeähkösti pöytään. Menussa on burritojen lisäki muitakin annoksia, kuten tonnikalahampurilainen, mutta me päädyimme kummallakin kerralla burritoihin. Paikassa on vähän Subwayn tyylinen systeemi, jossa burritotortillasta täytteisiin kaikki valitaan annokseen itse. Mielestäni systeemi oli ihan parhautta, sillä burritosta sai juuri mieleisensä. Maun puolesta ollaan kuitenkin kaukana ketjuravintoloista ja burritot olivat yksiä parhaista joita olen ikinä syönyt. Ravintolan ulkonäkö ei onneksi aina kerro koko totuutta paikasta. Drinkkeinä joimme coco locot, joissa on kookosvettä ja rommia. Ensimmäisellä kerralla ne tulivat ämpärin kokoisista laseista ja seuraavalla kerralla kookoksista, jolloin sisällön määrä vaikutti olevan hieman pienempi.




La Habichuela Sunset

Cancúnin suosituimman ravintolan sisarravintola Hotel Zonella. Me jatkoimme aterian jälkeen Coco Bongoon baariin, joten valitsimme tämän Hotel Zonella sijaitsevan ravintolan. Saapuessamme ravintolaan varmaan viisi eri tarjoilijaa sähläsi pöytämme kanssa ennen kun meidät lopulta ohjattiin sinne. Sateisena päivänä toivoimme pääsevämme sisälle syömään, mutta meille vakuuteltiin ettei sada ja meidät ohjattiin terassille. Saimme alkujuomat pöytään kun alkoi sataa. Hetken aikaa sateessa istuttuamme meiltä tultiin kysymään haluammeko vaihtaa pöytää: emme tietenkään, kukapa nyt ei haluaisi syödä vesisateessa... Meidät siis ohjattiin terassille katoksen alle aterioimaan. Ruoat tulivat ihan hillitöntä vauhtia pöytään, minulla oli alkujuoma kesken vielä pääruoan saapuessa. Viiniin asti emme ikinä päässeet, mutta sekä alun margarita että lopun litsidaiquiri olivat niin sokerisia etten saanut kumpaakaan loppuun asti juotua. Pöytämme oli myös suoraan kaiuttimen vieressä mikä teki ateriasta melko meluisan. Alkuruoan tonnikalatartar oli ihan jees, mutta listassa lupailtua mangoa se ei ollut nähnytkään. Pääruoan päärynäankka oli kuivahkoa ja tarjoiltiin kuinkas muuten kuin kukkakaaliparsakaaliporkkanan kanssa. En jälleen ollut kovin nälkäinen ja jätin suurimman osan annoksesta. Tarjoilija tivasi minulta ties miten monta kertaa mikä annoksessa oli vikana ja vaati minua olemaan rehellinen, sillä hän en uskonut vastaustani siitä että olin täynnä. Tivaamisesta jäi vähän huono fiilis. Ateriamme aikana olimme viimeiset ihmiset terassilla syömässä ja ympärillämme pyöri henkilökuntaa muuttamassa paikan sisustusta ja äänentoistojärjestelmiä iltaa varten, jolloin paikasta ilmeisesti tulee klubi. Siinä roudauksen keskellä oli oikein tunnelmallista syödä.





Savio's Bistro by La Dolce Vita

Savio's Bistro saa kunniamaininnan reissun huonoimpana ravintolakokemuksena. Kuten La Habichuela Sunset myös Savio's Bistron on Cancúnin keskustassa sijaitsevan ravintolan sisarravintola Hotel Zonella. Meidät ohjattiin laiturilla olevalle pöydälle syömään. La Habichuelaan verraten näkymä laguunille oli kieltämättä kaunis, sillä täällä ei ollut ranta täynnä moottoriveneitä. Kaverini ei halunnut alkuruokaa, joten tilasin itselleni salaatin pizzan kanssa samaan aikaan pöytään. Italialaisessa ravintolassa kun oltiin, niin ajattelin pizza margheritan olevan nappivalinta. Pizza oli ehkäpä aneemisin mitä olen ikinä nähnyt, söin sitä pari palaa ja siirryin salaattiin. Minulle tuli pizzasta mieleen huonosti lämmitetty pakastepizza, josta on täytteet kaavittu pois. Kun tarjoilija seuraavan kerran tuli pöytään sanoin että pizzani oli jäähtynyt jo pöytään tullessaan. Tarjoilijan mielestä vika oli siinä, että tilasin salaatin samaan aikaan ja hän vei pizzani pois siksi aikaa että söin salaattini. Jännä että kaverini samaan aikaan tullut pizza ei ollut jäähtynyt, vaikka hänkin oli sitä syönyt salaattini syömisen ajan. Salaatin syötyäni minulle tuotiin sama pizza uudestaan pöytään, nyt vain lämpölampun alla hengailleena. Koetin demostroida tarjoilijalle että pizzapalaa ei normaalisti voi pyöritellä kädessä ympäri ilman että täytteille tapahtuu mitään ja että haluan uuden pizzan. Selvitin että pizzassa pitäisi olla rapean pohjan ja juuston tulisi olla sulaa, kun pizza tulee pöytään. Minulle luvattiin tehdä uusi pizza, mutta hetken päästä pöytään tuli samainen nyt toiseen kertaan lämmitetty pizza minun hampaanjäljilläni. Pizzan päälle oli lisätty juustoa ja se oli laitettu uudestaan uuniin. En suostunut syömään tätä pizzaa, sillä minulle oli kuitenkin luvattu uusi annos. Tässä vaiheessa tarjoilija alistui kohtaloonsa ja minulle tuotiin uusi, yhtä huono, mutta sentään lämmin pizza. Me mietimmekin kaverini kanssa, että lähettävätköhän he saman tarjoilijan vielä tuomaan sen. Arvuuttelumme osui oikeaan ja meille vieras tarjoilija toi tämän uuden pizzan. Laskun meille toi jälleen tuttu tarjoilija ja hänen viimeinen kommenttinsa oikein kruunasi illan. Hän kysyi miten pizza maistui ja sanoin sen olleen parempi kuin ensimmäinen, mutta silti ei kovin hyvän. Tarjoilija tokaisi että ehkäpä seuraavalla kerralla minun pitäisi tilata jotain muuta kuin pizzaa.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Havannan ravintolat

Kävimme ystäväni kanssa yli kolmen viikon Karibian reissulla ja ravintoloita tuli nähtyä, noh, paljon. Päätin etten ala yksittäisistä ravintoloista kirjoittamaan postauksia, vaan teen enemmänkin yhteenvetoa paikoista joista käytiin. Jos olet kiinnostunut tietämään jostain yksittäisestä paikasta lisää, niin kysy ihmeessä! Aika paljon Tripadvisoria ja muita ravintola-arviosivuja tuli käytyä läpi ennen matkaa, joten tietty esikarsinta netistä löytyvän tiedon pohjalta oli jo suoritettua. Odotukset ja todellisuus eivät kuitenkaan aina kohdanneet ja tässäpä ensimmäinen setti meidän kokemuksiamme Havannan ravintoloista.

Jos etsit tietoa Havannan ravintoloista, niin suurin osa sivuista sanoo että ruoka on kamalaa ja koostuu lähinnä papumössöstä ja riisistä. Meille ei ihan näin karua kuvaa ravintoloista jäänyt ja osa paikoista oli sellaisia, joissa voisin käydä Suomessakin. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että elintarvikkeilla on heikko saatavuus Kuubassa. Meille parina päivänä kerrottiin perunan olevan loppu, jonain päivänä kalan jne. Viinit Havannassa olivat positiivinen yllätys. Melkein mistään ei tosin saa viiniä laseittain (kosteat lounaat, kröhöm), mutta kaikista ravintoloista missä kävimme sai viiniä ja vieläpä ihan hyviä sellaisia, etenkin jos vertaa reissailuun Aasian suunnalla.

Toivottavasti joku Havannaan matkaava saa näistä arvioista apua ravintolavalintoihinsa. Vaikka ei koko tekstiä jaksaisikaan kahlata läpi, niin ainakin voi sen kiinnostavimman ravintolan osuuden lukea.

Ivan Chef Justo

Ekan illan ravintola. Tämä sijaitsee lähellä Museo Nacional de Bellas Artesia Aquacatella. Ravintolassa ei ole kylttiä ja se sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa, eli osoite kannattaa tsekata huolella. Kadulla meitä tervehti tarjoilija, joka pahoitteli ettei syömään mahdu ilman varausta. Mennessämme sisälle tekemään varausta seuraavalle illalle meidät kuitenkin päästettiinkin syömään, eikä ravintola varsinaisesti täyttynyt missään vaiheessa.

Menu löytyi liitutaululta ravintolan seinältä ja tarjoilija ystävällisesti tulkkasi sen meille englanniksi. Söin alkuun sardinas fritas, joka tarkoitti rapeaksi paistettuja kaloja. Pääruoaksi valkkasin caldereta de mariscos, joka tarkoitti valtaisaa annosta erilaisia mereneläviä lautasella. Hummeri on Kuubassa erittäis edullista ja minäkin sain sitä ison keon lautaselleni. Tarjoilija tuli vielä perkaamaan hummeria minua varten. Jälkkärinä söimme daiquirisorbetit, mutta se oli jokseenkin jäähileistä. Ravintolasta kuitenkin jäi ihan hyvä fiilis ja suosittelisin siellä pistäytymään Havannan reissulla.



 La Dominica

Italialainen ravintola lähellä Plaza de la Catedralia. Tilasin pizzan, joka oli ihan siedättävä. Tässä varoituksen sana siitä, että kuubalainen juusto ei ole mitenkään erityisen hyvää. Olen huonompiakin pizzoja kyllä syönyt ja jopa tälläkin reissulla, mutta en ehkä silti menisi tänne uudestaan. Iso miinus kulkukissoista, joita turistit ovat ruokkineet. Kissoja oli paljon ja ne tunkivat tassuja syliin asti, vaikka henkilökunta hätistelikin niitä vesisuihkepulloilla.

La Guarida

La Guarida oli reissun suurimpia pettymyksiä. Paikkaa on hehkutettu Havannan parhaana ravintolana, mihin on kaikista vaikein saada pöytä. Tämä oli myös Havannan ainoa ravintola mihin löysimme toimivan nettivaraussysteemin. Palvelu oli jokseenkin hidasta ja tökkivää, lisäksi paikassa oli melko tuhti tupakansavu (mikä tosin ei ole harvinaista Kuuban ravintoloissa). Alkuruoaksi tilaamani ceviche oli ihan ok, lautasta peitti kerros ohuenohuita kalaviipaleita todella, todella kirpeässä marinadissa. Ihan koko lautanen ei uponnut alas. Pääruoaksi tilasin kalaa rapukastikkeessa. Annos oli niin jäähtynyt, että sen mausta oli vähän paha sanoa mitään. Ei kala-annos ainakaan reissun top 20:een olisi päässyt lämpimänäkään. Jälkkäriksi otin guavamoussea, mutta tässä ehkä tökkäisi eniten tottumattomuutenkin kuubalaiseen ruokaan: moussessa oli juustokuutioita joukossa. Kaverini kuitenkin piti jälkiruokakahvistaan. Minä skippaisin tämän ravintolan ihan suosiolla, se ei ollut hintansa väärti ja Havannasta saa paljon parempaakin ruokaa ja palvelua.


Los Nardos

Keskivertoa laadukkaampaa jenkkityylistä ruokaa El Capitolion kupeessa. Varaa reilusti aikaa käyntiä varten, sillä ravintolaan joutuu jonottamaan. Tämän tiesimme jo lukemamme pohjalta, mutta jonon kesto tuli silti pienoisena yllärinä. Jonotus aloitetaan kadulta ja saavutettuasi jonon kärjen sinut ohjataan jossain vaiheessa ylös ravintolan odotustilaan. Odotustila keinuineen on ihan viihtyisä, mutta drinkkitarjoilu odottaessa olisi ollut jees. Ravintola on pimeä ja lounaalla ei tuntenut yhtään syövänsä keskellä päivää. Sisustus on kuitenkin kiva ja paikassa on paljon värillisiä valoja.

Meidän käyntikerrallamme kala oli loppu ja minä päädyin friteerattuun kanaan majoneesin kanssa. Annos tuli hapanimeläkastikkeella, mikä oikeastaan oli parempi vaihtoehto. Sain kuitenkin majoneesia lisäksi pyydettäessä. Kana oli sisältä mehevää ja päältä rapeaa, enkä varsinaisesti keksi siitä moitittavaa. Lisukkeita sisältyi hintaan kaksi, mutta niidenkin saatavuus oli vähän rajallista. Minä otin bataattia ja vihanneksia, mutta olisin varmaan pärjännyt ilmankin. Kaverini ananaskana oli kuivempaa kuin minun kanani. Tämä ravintola jäi kuitenkin positiivisena kokemuksena mieleen. Jos mielesti tekee hyvin tehtyä, kansainvälistä, perusruokaa niin suuntaa tänne.

Sociedad Asturiana Castropol

Reissun paras kalakeitto! Ravintola sijaitsee aivan Malcónin rannassa suhteellisen lähellä keskustaa. Meidän istutettiin parvekkeelle, jossa minulle ehti tulla himan vilu. Talvisin illat Karibialla voivat olla hieman viileitä ja muutamana iltana käytin ohutta neuletakkia iltaisin. Alkuun tilaamani kalakeitto tuotiin taikinakuoressa ja oli maultaan eriomaista. Pääruokani hieman kalpeninkin alkuruoalle, mikä tuntuu olevan suhteellisen tavallista ravintoloissa. Ravintola on varmasti ihan käymisen arvoinen.


 
 Nao Paladar

Nao on varmasti Havannan trendikkäimpiä ravintoloita. Naon löydät aivan Plaza de Armaksen kupeesta, pienemmältä sivukujalta, toisesta kerroksesta. Naoon kuitenkin löytää helposti näkyvän kyltin ansiosta. Olisin halunnut pitää ravintolasta paljon enemmän, sillä mustat pöytäliinat, sliipattu sisustus ja hyvä palvelu vetosivat minuun. Peruna oli jälleen loppu, joten alkuun tilaamani patatas bravas tuli ranskalaisista perunoista. Tiesin mitä tilasin, mutta silti jäin ihmettelemään että miksi en muuttanut tilaustani. Pääruoaksi otiin kanaa ja riisiä, joka tarjoiltiin sen kuuluisan papumössön kanssa. Täytyy myöntää että ainakin tämän ravintolan papumössö oli oikein hyvää ja melkeimpä annokseni paras osuus. Päivänä jona perunaa on saatavilla olisin varmaan saanut paremman kuvan ravintolasta. Ruoka ei kuitenkaan ollut huonoa ja voisin nähdä itseni lepuuttamassa silmiäni paikan sisustuksessa toistekin jos joutuisin ravintolaa Havannasta valkkaamaan.



Cafe Laurent

Kävimme katsomassa auringonlaskua ravintola La Torressa ja siirryimme sieltä Cafe Laurentiin illalliselle. Meidän olisi ehkä kannattanut jäädä La Torreen syömään. Tämä oli varmasti yksi suosituimpia ravintoloita missä kävimme ja jokainen pöytä oli täysi lähes koko illallisen ajan. Minua hieman hämmentää paikan suosio. Tilasin alkuruoaksi rapukeittoa. Kokki ei tuntunut olevan aivan ajan tasalla annoksen suhteen, sillä keitossa ui isoja ravun saksia, mutta ainoa työkalu syömiseen oli lusikka. Toisaalta taas keiton seassa lillui kovia saksista irronneita kappaleita. Keitto oli niitä annoksia, joita en haluaisi toiste suuhuni pistää. Pääruoaksi tilasin valkosipulirapuja. Pääruoaksi annos näytti hyvin tyypilliseltä alkuruoalta.



Tien Tan

Tämän piti olla SE kiinalainen ravintola Havannan chinatownissa. Tämä ei todellakaan ollut SE ravintola missä kannattaisi käydä. Pitkän odotuksen jälkeen sain eteeni ihan kelvollisen kala-annoksen hot saucella. En tiedä mistä kehut ravintolan suurista annoksista ovat peräisin, sillä harvoin syön kiinalaisissa koko annosta ja nyt minulle jäi nälkä. Kaverini annos oli kuitenkin niin pohjanoteeraus, että riskillä sen saamisesta en varmuudeksi astuisi jalallanikaan paikkaan toiste. Kuvitelkaa mielessänne harmaata, limaista riisimössä pakastevihanneksilla ja valmiilla kanakuutioilla. Se siitä, seuraava ravintola kiitos...

Casa Miglis

Jännä yhdistelmä ruotsalaista ja kuubalaista ruokaa. Casa Miglis on niitä ravintoloita, joissa ehdottomasti kannattaa käydä Havannassa käydessään. Nao Paladarin lisäksi tämä oli toinen selkeästi trendikkäästi sisustettu ravintola, jossa kävimme. Sisutus oli hieman runsas skandinaaviseksi, mutta tyyli oli silti selkeästi täältäpäin lainattu. Ruoka oli hyvin tehtyä ja paikassa oli miellyttävä tunnelma. Pieni miinus sijainnista ensimmäisessä kerroksessa. Havannassa et saa naisena olla missään rauhassa katseilta (ja huuteluilta) ja miehet oikeasti tulivat tuijottelemaan ikkunaan. Koeta saada pöytä sisemmältä ravintolasta.



Prado y Neptuno

Ravintola on nimensä mukaisesti Pradon ja Neptunon kulmassa. Listalta löytyy italilalaista ruokaa joista valkkasin itselleni pizzan. Tomaattikastike oli hyvää ja anjovistäyte sopivan suolaista makuuni. Minun pizzastani kuitenkin puuttui juusto. Jos himoat juustoa yhtä paljon kuin minä, niin ole tarkkana listan kanssa, sillä jokainen pizza ei sitä ilmeisesti automaattisesti sisällä. Juuston puutteesta huolimatta Prado y Neptuno hakkasi La Dominican 6-0.

El Chanchullero de Tapas

Hyvä baari, ok ravintola. Ravintola aukeaa vasta kahden maissa, joten meiltä jäi siellä lounas käymättä yrityksestä huolimatta. Viimeisenä iltana kuitenkin pistäydyimme paikassa ja tykkäsimme kovasti. Paikka oli aivan turvoksissa ja istumapaikkaa joutui odottamaan, mutta tämä oli ainoita Havannan baareja jossa sai turistina olla rauhassa paikallisten juomanpyynnöiltä. Koetin tilata rapuja ja ananasta, mutta molemmat ainekset olivat loppu. Muutamasta tarjotusta vaihtoehdosta valitsin itselleni kanaa. Baariruoaksi annos oli ihan hyvä, mutta ei mitään suurta gourmeeta. Kannattaa kuitenkin pistäytyä vähintään juomassa.


Paladar le Chansonnier

Todella hyvä ranskalainen ravintola harmittavan syrjässä. Tarjoilija kysyi meiltä erikseen mistä olimme saaneet kuulla ravintolasta ja vei tulostamamme Tripadvisor-arviot muullekin henkilökunnalle nähtäväksi. Taisin huijata Casa Migliksen kohdalla, sillä myös tämä oli hyvin tyylikäs ravintola. Seinillä oli suuria, korkeita mustia tauluja ja katosta roikkui turkoosi pulloista tehty medusa. Täälläkin ruoat mitä koetimme tilata olivat päässet loppumaan. Lopulta söin eri tavoin tehtyjä rapuja sekä alku- että pääruoaksi. Tavoistamme poiketen tilasimme täällä myös jälkkäriä. Juustokakku oli sinällään ihan hyvää, mutta hillo menee lähes aina vähän överimakeaksi minulle. Toivon mukaan paikka pysyy pystyssä, sillä tämän tyylisiä ravintoloita Havanna kaipaa.


La Piazza

Meliá Cohiban italialainen ravintola. Söimme täällä kolmesti lounasta emmekä ainoastaan siitä syystä, että asuimme hotellissa. Punaiset ruutuliinat, tarjoilijat essuissa ja rapeapohjaista pizzaa, hyvin täyttein ja ei-kuubalaisella juustolla. Nam. Tämän ravintolan takia kannattaa vaikka ottaa taxi keskustasta Meliá Cohibaa. Joimme paikan Pinot Grigiot loppuun, hups. Pizzoista on valittavissa isompi tai pienempi koko. Isommat pizzat todella ovat isoja, mutta niin herkullisia että kyllähän nekin jaksoi syödä oikein hyvin. Suosittelen erityisellä lämmöllä Pizza Puttanescaa, jossa on anjovista, kaprista, oliiveja ja chiliöljyä.

Med

Meliá Cohiban välimerellinen ravintola. Med oli ehkä Havannan yksi surkeimmista ravintolakokemuksista. Tilasin kanaa sillä perusteella että sen piti tulla kastikkeen kanssa. Kun kyselin kastikkeen perään minulle kerrottiin sitä olleen kanassa paistamisen aikana. Ulkoasusta tai mausta tätä ei olisi arvannut. Kuivaa kanaa ja ranskiksia saisi halvemmalla vaikka ABC:ltä Suomesta.

Decameron

Keskitasoista italialaista ruokaa. Paikka oli lauantai-iltana niin täynnä ettemme mahtuneet sisään. Sunnuntaina meillä oli varaus, mutta paikka oli lähes tyhjä. Alkuruoaksi söin bechamel-kastikkeen makuista juustokeittoa ja pääruoaksi hieman aneemista ja pehmeäpohjaista pizzaa. En näe mitään syytä käydä täällä, kun La Piazza on ainoastaan muutaman korttelin päässä. Ravintolan sisustukseen kuuluu kymmenittäin vedettäviä kelloja, jotka soivat aina vartin välein.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Lämmin jalapeñojuustodippi

Löysin tämän Insanely Amazing Jalapeno Cheese Dipin ohjeen allrecipes.com:sta. Toteutin dipistä kuitenkin version joka muistuttaa enemmän PrincessDaBurghin parannusehdotusta, joka on äänestetty most helpful critical reviewksi. Dipin lopputulos oli yllättävän kaukana fonduesta, vaikka voisi lämpimän juustodipin ajatella sitä muistuttavan. Tästä tuli kuitenkin tulinen ja hieman happamampi lopputulos. Korppujauhokuori dippiin on aivan ehdoton, sillä se pitää juuston kuumana ja sulana allaan ilman jatkuvaa lämmitystä. Minä tarjosin dipin ciabatta-leipäpalojen kanssa.



4 annosta

Dippi:

100 g parmesania
150 g cheddaria
150 g crème fraîchea
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl jalapeñoviipaleita
1/4 tl valkosipulijauhetta
rouhittua mustapippuria
suolaa 

Kuori:

1,5 dl korppujauhoja
100 g parmesania
4 rkl voita
rouhittua mustapippuria
suolaa

Tarjoiluun:

 1 vaalea leipä

Raasta parmesan ja cheddar. Säästä toinen 100 g parmesania dipin kuoreen. Sekoita parmesan- ja cheddarraaste crème fraîchen ja tuorejuuston joukkoon. Lisää seokseen jalapeñoviipaleet ja mausta valkosipulijauheella, pippurilla ja suolalla. Siirrä seos uuninkestävään kulhoon. Sekoita kuorta varten korppujauhot ja loppu parmesanraaste keskenään. Sulata voi ja lisää seokseen ja mausta vielä pippurilla ja suolalla. Kuumenna dippiä 30 minuuttia 175-asteisessa uunissa ja tarjoa esimerkiksi rapeakuoristen leipäpalojen kanssa.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Jamien sataybroilerivartaat

Minulla oli maapähkinävoita jääkaapissa maapähkinävoitofun jäljiltä ja loppua päätin käyttää sataybroileriin. Reseptiksi valikoitui Jamie Oliverin ohje 30-Minute Meals-kirjasta. Reseptiä oli minusta melko vaikea seurata, vaikka en ihan ensimmäistä kertaa keittiössä ollutkaan. Ohjeeseen on kaikki vaiheet kirjattu limittäin niin, että lopputulos olisi valmiina puolessa tunnissa. Omaa suoritustani en kellottanut, mutta veikkaan että aika kauaksi jäätiin. Ohjeesta on tarkoitus tulla vartaita sataykastikkeessa, loppukastike erikseen tarjoiltuna, nuudelisalaatti ja vihreä salaatti. Minä en nähnyt syytä jäähdyttää nuudeleita salaatiksi, vaan tarjosin nuudelit kuumana lisukkeena. Olen myös aika surutta soseuttanut sauvasekoittimella kaikki kastikkeiden ainekset, siinä missä Jamie lisää lopuksi nesteitä erikseen.



3 - 4 annosta

Sataykastike:

1 vahva chili
½ valkosipulinkynsi
2 cm pala inkivääriä
2 limeä
½ korianteri
½ dl maapähkinävoita
2 rkl soijakastiketta
rouhittua mustapippuria
suolaa

Broileri:

puisia varrastikkuja
450 g broilerin rintafileitä
oliiviöljyä
juoksevaa hunajaa

Nuudelilisuke:

100 g cashewpähkinöitä
1 rkl juoksevaa hunajaa
3 - 4 kerää munanuudeleita
1 chili
tuoretta korianteria
1 - 2 rkl soijakastiketta
1 lime (sataykastikkeeseen raastettu)
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl kalakastiketta

Vihersalaatti:

1 pehtoorin salaatti
tuoretta korianteria

Laita 6 - 8 puista varrastikkua likoamaan veteen. Poista chilin kanta ja kuori valkosipulinkynsi ja inkivääri ja hienonna hieman tarvittaessa. Laita ainekset kulhoon. Raasta limeistä kuoret ja purista toisesta mehu kastikkeen joukkoon. Lisää korianteri, maapähkinävoi ja soija kastikkeeseen ja soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää vettä kunnes saat tahnasta levittyvän pehmeää. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Siirrä puolet kastikkeesta sivuun tarjoiltavaksi erikseen aterian kanssa.

Leikkaa broilerin rintafileet paloiksi ja pujota puisiin vartaisiin. Valele broileri lopulla sataykastikkeella, aseta vartaat pellille, valuta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa pintaan. Laita vartaat uuniin grillivastusten alle 8 - 10 minuutiksi. Tämän jälkeen käännä vartaat, valele hunajalla ja laita takaisin uuniin 8 - 10 minuutiksi.

Kiehauta vettä kattilassa nuudeleita varten. Nosta vesi liedeltä ja kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Laita cashewpähkinät muovipussiin ja murskaa kaulimella karkeaksi rouheeksi. Paahda pähkinärouhetta kuivalla pannulla. Nosta levyn lämpöä ja lisää hunaja pannulle. Nosta rouhe pannulta kun hunaja on karamellisoitunut. Valuta nuudelit ja lisää pähkinärouheen kanssa kulhoon. Poista chilistä kanta ja soseuta korianterin, soijakastikkeen, limen mehun, seesamiöljyn ja kalakastikkeen kanssa sauvasekoittimella. Sekoita mausteliemi salaattiin ja ripottele vielä halutessasi pintaan tuoretta korianteria.

Revi salaatista lehdet ja siirrä kulhoon. Silppua salaatin joukkoon tuoretta korianteria. Tarjoa vartaat sataykastikkeen, nuudelilisukkeen ja vihersalaatin kanssa. Ota halutessasi pöytään myös limelohkoja, soijakastiketta ja hienonnettua chiliä.

Troikka

Kävimme joulun alla ystävieni kanssa syömässä venäläistä ruokaa Troikassa. Saimme kolmistaan käyttöömme pienen kabinetin, mikä toi iltaan kivan tunnelman. Alkuruoista arvoin sieniruukku juliennen ja sienikeiton välillä. Kysyin tarjoilijalta kumpi annoksista olisi helpompi saada ilman sipulia. Kumpaakaan annosta ei sipulitta pysty tilaamaan, mutta sienikeitossa sipulia oli ihan kohtuudella ja soseutettuna keiton joukkoon. Minulle keitto maistui. Troikassa tarjottiin myös pienet keittiön tervehdykset ennen alkuruokia. Meille oltiin jo tuomassa sienikeittokipposia, kunnes tarjoilija muisti tilauksemme ja toi meille pienet tuulihatut sen sijaan. Pääruoaksi söin Kievin kanaa, hernepyrettä ja vihanneshirssiä. Annoksesta oli vähän vaikea saada nättiä kuvaa ja eihän se kieltämättä mikään esteettisesti kaunis ateria ollutkaan. Aiemmista ravintolakokemuksistamme poiketen kanaa ei oltu täytetty voikastikkeella vaan kastike tuli erikseen pöytään. Minä olisin kaivannut voita kanan sisään. Annos oli niin iso, että jo sitä katsoessa tuli hieman ähky. Sinällään hyvä hernepyree tuntui vähän hukkuvan kanaan ja söinkin lopulta mustaherukkahyytelöä kaverini sorsa-annoksesta oman kanani kanssa. Jälkiruoaksi otin Romanovin mansikoita. Annos on melko äkkimakean näköinen, mutta oikean kermavaahdon ansiosta se olikin ihan hyvä. Kokonaisuutena olisin halunnut pitää Troikasta enemmän kuin tykkäsin. Ruoan puolesta Troikka jää kuitenkin kakkoseksi Bellevuelle ja Saslikille.

Kermainen sienikeitto
Kievin kanaa, hernepyrettä ja vihanneshirssiä
Romanovin mansikat

lauantai 11. tammikuuta 2014

Klementiinigranaattiomenasalaatti

Minun panokseni joulupöytään oli tänäkin vuonna salaatti. Tämä salaatti sai suuren suosion heti, vaikka granaattiomena olikin vieraampi tuttavuus osalle sukulaisista. Mielestäni klementiinit ja granaattiomena sopivat hyvin joulupöytään. Resepti on peräisin food.com:sta.


8 annosta

2 granaattiomenaa
1 pkt rucolaa
7 klementiiniä
70 g parmesania
2 rkl valkoviinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Halkaise granaattiomena poikittaissuunnassa ja kopsuttele siemenet irti suoraan kulhoon esimerkiksi puisella survimella. Täytä kulho vedellä ja sekoittele siemeniä kädellä. Kalvojen rippeet nousevat kellumaan veden pinnalle ja ne on helppo noukkia pois. Valuta siemenet. Laita rucola kulhoon ja lisää granaattiomenansiemenet sekaan. Kuori ja lohko klementiinit ja lisää salaattiin. Vuole päälle parmesanlastuja ja mausta salaatti etikalla, öljyllä ja rouhitulla mustapippurilla.