sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Lupolo

Bongasimme Lupolon viime keväänä, kun se sai maininnan Michelin-oppaaseen. Nyt selviydyimme vihdoin sinne syömäänkin. Kävimme ateriaa ennen Aleksanterin teatterissa esityksestä, josta oli mukava kävelymatka Lupoloon. Palvelu ei äkkiseltään vakuuttanut. Teimme pöytävarauksen viikkoja sitten ja meillä oli kuulemma ensimmäinen varaus illalle, mutta silti saimme paikan huonoimman pöydän aivan oven vierestä. Ovi kirjaimellisesti kolahti pöytäämme kun sitä availtiin. Jouduimme hetken odottamaan pöydän vapautumista ja narikan luona kuulimme kun meitä ennen aterioineet englantia puhuvat herrat ihmettelivät "Did that just happen? She asked us to leave when we were already leaving..."

Menusta olivat kadonneet kipot ja kupot ja nykyisen listan vaihtoehtoina olivat vege etc., merestä ja lihat. Kaikki annokset olivat samoissa hinnoissa. Tilailimme kevyemmän ja ruokaisamman kuuloisen annoksen alkuruoka - pääruokaperiaatteella, mutta viimeisen tilauksen kohdalla tarjoilija kertoi heidän jo luopuneen sellaisesta muodollisuudesta ja kaikkien ruokien tulevan samaan aikaan pöytään. Minä tilasin tomaattia ja mozzarellaa inkiväärivadelmavinaigretella ja savulohta kiinankaalilla, retikalla ja ponzukastikkeella. Näin jälkeenpäin ajatellen ei ehkä ollut hyvä veto tilata Italian ja Japanin suunnalle meneviä ruokia yhtä aikaan syötäväksi. Erillään annokset olivat kuitenkin hyviä ja se että molemmat annokset olivat kylmiä, mahdollisti annosten maistelun yhtä aikaa. Kaverini vähän harmittelivat että lämmin "pääruoka" oli syötävä ennen kylmää annosta. Ehkä me emme vain ole oppineet pois tästä muodollisuudesta.

Tomaatti ja mozzarella-annoksen mozzarella oli hyvälaatuista ja lisänä oli sekä kirsikkatomaatteja että tavallisia tomaattilohkoja. Vadelamvinaigrette oli sakeaa ja vadelmaista, tosin olisin voinut aavistuksen lisää happoa kaivata siihen. Myös savukala oli hyvälaatuista. Retikka oli vuoltu läpikuultaviksi lastuiksi ja pohjimmaisena annoksessa oli kiinankaalia. Ponzu oli oikeastaan Ponzu shōyu-kastiketta. Sitrus oli kastikkeesta vähän kateissa ja kaverini luulikin sen olleen pelkkää soijaa. Jos lautasella on desin verran soijan makuista kastiketta, niin jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä suolan määrästä. Kastike kuitenkin toimi savukalan kanssa ja oli sinne paria muutakin vihannesta eksynyt. Samat rehut kummankin annoksen päällä tosin toivat ateriaan hienoisen S-ryhmäviban.

Jälkiruokaa oli kahta vaihtoehtoa. Minä otin tuorejuustojäätelöä, mandariinia ja porkkanaa ja kaverini suklaakakkua. Jälkkärini ei ihan vakuuttanut. Oletin kastikkeen jossa porkkanat olivat maistuvan mandariinilta, mutta se olikin todella mietoa ja suussa maistui ainoastaan tuorejuusto. Parin ruokalusikallisen jälkeen syykin selvisi: mandariini oli säilykemandariinilohkoja. Hätä ei ollu tämän näköinen, sillä toinen kaverini ei ollut järin ihastunut mustaherukoihin suklaakakkunsa kanssa joten minä sain ne lautaselleni. Mustaherukka toimikin todella hyvin tuorejuuston kanssa ja tarjosi sille vastusta maussa ja porkkanoista tuli suutuntumaa jälkkäriin. Plussana sanottava että viininkaato toimi ravintolassa ja lasimme eivät päässeet tyhjenemään, vaikkei pullo pöydässämme ollutkaan. Meidän kokeilukerrallamme ruoka- ja viinilista poikkesivat merkittävästi netin versioista, mutta se ei meitä häirinnyt ja asiasta mainitaan myös nettisivuilla.

Savulohta, kiinankaalia, retikkaa, ponzu-kastiketta
Tomaattia, mozzarellaa, inkivääri-vadelmavinaigrettea
Tuorejuustojädeä, mandariinia, porkkanaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti