perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uuniperunat chili sin carnella

Joskus insipiraatio ruokaan syntyy monen mutkan kautta. Googlettelin hyvää chipotle-kastiketta chili dogeihin ja päädyin Veljekset Kuusiston sivuille, josta löytyi Sara La Fountainin tekemä Uuniperuna chipotle-chili täytteellä-resepti. Ihastuin ideaan, mutta en välttämättä toteutukseen. Muistin kuitenkin joskus bonganneeni Keitto ja keittiöstä Ehdottomasti New Yorkilaisen chili sin carnen ohjeen. Kyseiseen blogiin ohje oli löydetty Olivia -lehdestä. Käytännössä sama ohje löytyi myös WWF:n sivuilta, tosin ilman mitään lähdemerkintää. WWF:n ohjeesta nappasin voipavut omaan versiooni ruoasta. Muuten muokkasin reseptiä sen verran, että jätin porkkanan ja bataatin pois perunantäytteestä, vähensin nestettä ja lyhensin kypsennysaikaa ja korvasin puolet paprikajauheesta savupaprikajauheella. Olivian ohjeessa kehotetaan käyttämään mahdollisimman montaa maustetta kokonaisena ja jauhamaan ne juuri ennen käyttöä. Omasta kaapistani kokonaisena löytyi juustokuminaa, korianteria ja neilikkaa. Näistä erityisesti korianterin ja neilikan suosittelisin murskaamaan itse, sillä niistä tuli annokseen mielestäni ne ominaisimmat maut. Olivian ohjeen yhteydessä myös erikseen korostetaan etikan lisäämisen tärkeyttä. Palatakseni vielä alkuperäiseen Sara La Fountainin respetiin, niin sieltä löysin sentään lisukkeet perunoille eli cheddarin, crème fraîchen ja avocadon.Valmis ruoka oli niin hyvää, että se nostatti hymyn kasvoilleni. Toivottavasti myös sinä pidät tästä.



4 annosta

4 isoa rosamunda-perunaa
rouhittua suolaa
4 - 6 valkosipulinkynttä
1 vahva chili
1 tlk tomaattipyreetä
öljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl juustokuminan siemeniä
1 tl korianterin siemeniä
1 tl maustepippuria
1 tl kanelia
½ tl neilikoita
½ tl muskottipähkinää
½ tl cayennepippuria
2 rkl siirappia
1 tlk kidneypapuja
1 tlk voipapuja
1 tlk kikherneitä
1 tlk (Mutti) tomaattimurskaa
1 dl vettä
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl hienoa merisuolaa
cheddaria raasteena
crème fraîchea
avocadoa

Pese perunat ja tee niiden pintaan ristiviillot. Rouhi suolaa perunoiden pintaan ja paista 200-asteisessa uunissa 1 - 1 ½ tuntia. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja hienonna chili. Paista valksosipulia, chiliä ja tomaattipyreetä öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan. Laita paprikajauheet, juustokumina, korianteri, mausteipippuri, kaneli, neilikat, muskottipähkinä ja cayennepippuri mortteliin ja jauha hienoksi. Lisää mausteet ja siirappi pannulle ja pyörittele jälleen pari minuuttia pannulla. Valuta ja huuhtele pavut ja lisää pannulle tomaattimurskan ja veden kanssa. Mausta chili sin carne vielä punaviinietikalla ja merisuolalla. Hauduta ruokaa parikymmentä minuuttia pannulla. Lusikoi valmista chili sin carnea uuniperunoiden päälle ja tarjoa cheddarin, crème fraîchen ja avocadon kanssa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Chili dog soijanakilla

Olemme ensi viikolla menossa kavereideni kanssa Kouvolan Three Wingsiin syömään. Paikan vegemenu on kivan laaja ja siitä inspiroituneena päätin testata itse soijahodaria kotona. Edellisestä soijanakkikokelustani taitaa olla 17 vuotta aikaa, joten ehkä oli jo aikakin pistää nakki uudelleen kokeiluun. Näihin hodareihin valitsin Hälsäns Kökin ovovegetaarisen soijanakin, joka voitti Uuden mustan soijanakkivertailun. En voi väittää rakastuneeni näihin soijanakkeihin, sillä olisin kaivannut niihin vähän kiinteämpää purutuntumaa, mutta eivät ne huonojakaan olleet. Tein nämä chili dog-versiona jo siitäkin syystä, että arvelin chilimössön kätkevän tarvittaessa huonommankin nakin sisäänsä. Chilin hodareille tein pienin muokkauksin Helsingin sanomien ohjeesta. Jos tarjoat tätä vieraille, niin huomioithan että Worcestershire-kastike sisältää anjovista. Sämpylöiden ohjeen otin Herkusta ja koukusta, johon se puolestaan oli otettu Helene Johanssonin Leipä -kirjasta. Pari muokkausta tein tähänkin ohjeeseen, sillä en hiffannut että hiivaa olisi tarvinnut puolitoista palaa yhden sijaan ja jauhoja jouduin jälleen lisäämään ohjetta enemmän. Rainbown luomuvehnäjauhoja joutuu minun käsissäni lisäämään käytännössä aina muutaman desin ohjetta enemmän. Sämpylöistä tuli jopa hieman liiankin kuohkeita tällä reseptillä ja nostatusaikaa voi tiputtaa, jos haluaa kiinteämmän sämpylän. Jos et halua leipoa sämpylöitä itse, niin esipaistetuilla sämpylöillä voisi saada ihan kelvollisen tuloksen ja niiden muoto sopisi hodariin. Veikkaan että kaupan varsinaiset hot dog-sämpylät eivät menisi kovin hyvin kaupaksi, ellei niiden nimessä lukisi hot dog. Minä tein taikinasta 16 sämpylää 20 sijaan ja pistin puolet pakastimeen odottamaan seuraavaa hodarikertaa. Silloin voisin koettaa vaikka jotakin toista nakkia ja napata lisukkeet Three Wingsin menusta eli salaatti, coleslaw, suolakurkkumajoneesi, ketsuppi ja ranskalaiset.


Hot dog-sämpylät (16 kpl/8 annosta):

½ l täysmaitoa
50 g tuorehiivaa
15 dl vehnäjauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
1 rkl merisuolaa

Murenna hiiva lämmitettyyn maitoon ja sekoita muut ainekset joukkoon. Vaivaa taikinaa 10 minuuttia koneella tai 20 minuuttia käsin. Anna taikinan levätä puoli tuntia. Jaa taikina 16 osaan ja pyörittele paloista pitkulaisia sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota pellillä huoneenlämmössä puolentoista tunnin ajan ja paista kymmenisen minuuttia 225-asteisessa uunissa.

Chili (4 annosta):

1 iso tai 2 pientä valkosipulinkynttä
öljyä
1 tlk kidneypapuja
400 g paseerattua tomaattia
3 rkl chipotlekastiketta
1 rkl Worcestershirekastiketta
1 rkl kasvisfondia (tai kasvisliemijauhetta tai 1 kasvisliemikuutio)
1 tl sokeria
½ tl juustokuminaa
vahvaa chilikastiketta
suolaa

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja paista hetken aikaa öljyssä kattilassa. Lisää valutetut pavut ja paseerattu tomaatti. Mausta chipotlekastikkeella, Worcestershirekastikkeella, kasvisfondilla, sokerilla ja juustokuminalla ja lisää vahvaa chilikastiketta ja suolaa makusi mukaan. Keitä kastiketta kymmenisen minuuttia.

Chili dog soijanakilla (4 annosta):

8 hot dog-sämpylää
4 annosta chiliä
cheddar-raastetta
8 soijanakkia
öljyä

Halkaise hot dog-sämpylät pitkittäissuunnassa niin että toinen reuna jää kiinni. Lisää chiliä ja raastettua cheddaria sämpylöiden sisään. Paista soijanakit öljyssä pannulla ja laita nakki jokaisen sämpylän sisään.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Bistro Helsinki 15

Viime viikonloppuna tuli koettua yksi positiivisimmista ravintolakokemuksista pitkään aikaan. Olimme varanneet pöydän lauantaille Bistro Helsinki 15:sta. Ravintolan nettisivujen à la carte-listassa ei ihan liian selkeästi mainita että viikonloppuisin tarjolla on ainoastaan keittiömestarin yllätysmenu. Tämä aiheutti hieman hämminkiä keskuudessamme. Emme ilmeisesti olleet ensimmäiset asiaa ihmetelleet, sen verran luontevasti tarjoilija hoisi homman kotiin. Meille paljastettiin menun sisältö ja olisimme saaneet siitä valita ruokavalioihimme sopivat annokset. Ihme ja kumma, koko menu kuitenkin kävi meille kaikille. Tarjolla oli siis kolmen, viiden ja seitsemän ruokalajin menuja, joista kolmen ja viiden ruokalajin vaihtoehdot meille kerrottiin. Otimme viisi ruokalajia maisteluun. Pahoittelut jos jonkun ruokalajin kuvaus on väärin, yllätysmenusta ei voinut enää jälkikäteen tarkistella netistä aineksia.

Aterian alkuun saimme keittiön tervehdyksenä palsternakkakeitot purjotuhkalla. Kiva pieni lämmin kuppi voimmakkaasti juureksista keittoa. Leipä oli ihan hyvää ja sen seuraksi tuotiin suolattua voita. Ensimmäinen ateriaan kuulunut ruoka oli nieriätartar savunieriämoussella, mummonkurkulla ja piparjuurivoilla. Tartarissa ollut raaka ruohosipuli ei ihan suurimpia herkkujani oli, mutta mousse pehmitti sen makua hyvin. Toisena annoksena tuodussa maa-artisokkakeitossa oli onneksi eri makumaailma, kuin alun palsternakkakeitossa. Keiton maku antoi enemmän tilaa ankalle, joka oli suorastaan suussasulavaa. Toinen ystäväni hämmästeli ankan jopa lihaista makua. Varsinaisena pääruokana ja kolmantena annoksena pöytään tuotiin kevätkananpoikaa maissipellossa. Annoksesta löytyi maissia jyvinä, minimaissina ja maissipyreenä. Kananpoika oli täydellisti paistettua, pinnalta rapeaa ja sisältä mehevää. Kastikkenna kanalle oli punaviinikastike. Ennen varsinaista jälkiruokaa meille tuotiin neljäntenä annoksena pöytään parmesanvaahtoa. Annos oli ainoa jonka tilaamista olin empinyt, mutta onnekseni sen otin. Vaahto tuli uuniomenan päällä ja suolainen vaahto hakkasi mielestäni omenan kermavaahdolla 6 - 0. Makuuni omenaa olisi kuitenkin saanut olla hieman enemmän vaahdon määrää ajatellen. Viides ja viimenen ruokalaji eli jälkiruoka tulikin hieman yllätyksenä, sillä meille oli puhuttu sekä puolukka-, vadelma- että karpalosorbetista. Lautaselle kuitenkin tuli vadelmaparfait valkosuklaamoussella, veriappelsiinikastikkeella ja tuoreilla marjoilla. Annos oli ehkäpä ensimmäinen jälkkäri ikinä, josta olemme kaikki kolme tykänneet. Valtaisa kehu siis meidän porukaltamme, josta kaikki tykkäävät aivan eri asioista. Vielä nytkin on hyvä fiilis illasta, kun sai kirjoittaa niin hyvän arvion ravintolasta. Ainoa negatiivinen asia illassa oli se että yllätysmenu oli ainoana vaihtoehtona viikonloppuna. Nyt kävi hyvä tuuri ja kaikki ruoka oli mieleistä, mutta à la carte-listalta olisivat kyllä vasikat ja fenkolit jääneet lautaselle.

Palsternakkakeitto purjotuhkalla
Leipä
Nieriätartar savunieriämoussella, mummon kurkulla ja piparjuurivoilla
Maa-artisokkakeitto ankkaconfitilla

Kevätkananpoikaa maissipellossa
Parmesanvaahto
Vadelmaparfait

Pacifico

Koetimme päästä Sandroon brunssille, mutta onnistuimme saamaan pöydän vasta kahden ja puolen kuukauden päähän... Päädyimme siis sunnuntaibrunssille Pacificoon. Meillä kaikilla oli hieman huonoja kokemuksia Pacificosta ilta-aikaan, mutta päivällä paikka oli paljon siistimpi ja porukka asiallisempaa. Olimme ovella pari minuuttia yli kahdentoista ja tuohon aikaan jonossa oli ehkä viisitoista henkeä ennen meitä. Brunssin juomalista oli sen verran pienellä präntillä tiskin luona, että jonosta googletimme mitä brunssi sisältää. Tiskiltä sai maksua vastaan lautasen ja koska meillä ei ollut varausta, niin olisimme saaneet käydä kurkkaamassa onko pöydissä tilaa. Me saimme pöydän, mutta emme nähneet käännytettiinkö myöhemmin tulleita ovelta, sillä paikka oli aivan täynnä.

Meidän pöytämme sijaisti baarin perällä lapsiperheiden suosimassa tilassa, joka ei mielestämme iltaisin ole auki yleisölle. Pieni miinus siitä että musiikki ei kuulunut lainkaan siihen huoneeseen. Aloitimme aterian keräämisen samasta huoneesta jossa istuimme ja leipä ja juomat olivat. Leipää oli tarjolla kolmea laatua: moniviljapaahtoleipää, pehmeitä sämpylöitä ja Reissumiehen näköistä ruisleipää. Minä valkkasin näistä paahtoleivän. Jonotus leivänpaahtimelle vaikutti olevan aivan tuurista kiinni. Ekalla kerralla odotin leipien kanssa pitkään ja tokalla kerralla sain ne heti paahtimeen. Leipien päälle oli tarjolla juustoa, voita, leikkeleitä, Nutellaa ja levitteitä. Minä päädyin juustoon ja voihin. Toisin kuin muuten brunssilla, levitteissä ei lukenut lainkaan mitä ne ovat. Hius toisessa levitteessä myös vähensi houkusta maistaa. Tuoremehu kuului brunssin hintaan ja oli ihan ok. Kaverit joivat myös kahvia ja sitä olisi saanut myös soijamaidolla.

Pääruoat ja jälkkärit haettiin varsinaisen baarin puolelta. Lämpimien ruokien valikoima oli hieman pettymys. Ruokia oli kolmea lajia tarjolla: (sipulillista) munakasta, nakkeja ja tortillavuokaa. Tortillavuoka sentään oli kiva poikkeus muuten melko aamupalamaiseen menuun, mutta ehkä olisin brunssilta odottanut jotain vähän enemmän. Sipulia syömättömälle brussi oli jokseenkin suppea. Valtavan iso plussa Pacificolle kuitenkin siitä että kaikkiin ruokiin oli merkitty ainesosat! Minäkin söin tonnikalamajoneesitahnaa, jota en varmasti olisi tullut ottaneeksi jos en olisi tiennyt mitä siinä on. Ruoista joita en syönyt jäi mieleen ainakin tomaattimozzarellasalaatti.

DJ:n viereisessä pöydässä oli tarjolla murotyyppiset ratkaisut ja hedelmät. Kaikki viljatuotteet siitä taisin ohittaa vilkaisulla, mutta otin jogurttia ja pakastemarjoja syötäväksi. Hedelmiin ravintola olisi voinut panostaa vähän enemmän. Nyt tarjolla oli veriappelsiinin kantapaloja, puolitettuja banaaneita ja hunajamelonia. Näistä oikeastaan ainoastaan hunajameloni houkutti. Jogurttiinnkin olisin mieluusti ottanut jotain ei-pakastimen kautta käynyttä tai sitten pakastemarjat vaikka smoothien muodossa. Jälkkärinä oli kaurapaistosta ja jäätelö, joista maistoin lusikallisen kaveriltani. Brunssi olisi mielestäni ihan ok aamupalana lähellä asuvalle, mutta hintaansa nähden hieman suppea kun vertaa vaikka hotellien aamupaloihin.

Verigreippiananasporkkanasalaatti

Arkistojen aarteita. En tiedä miksen aiemmin ole tullut bloganneeksi tätä salaattia, sillä se on kuitenkin ollut ruokalistallani hyvin pitkään. Ohje on leikattu talteen todennäköisesti jommastakummasta iltapäivälehdestä aika jolloin asuin vielä kotona vanhempieni luona. Ohje on hedelmä-kanasalaatin nimellä, mutta salaatin voi tehdä mielestäni sellaisenaankin ilman lintua.


2 annosta

2 porkkanaa
1 verigreippi
½ ananas
pala sitruunaa
tuoretta minttua
rouhittua suolaa
rouhittua mustapippuria
(4 broilerin rintafileetä)

Kuori ja suikaloi porkkanat. Leikkaa verigreipistä kuori irti niin, että päällimmäinen kalvo lähtee mukana. Lohko greipinpalat irti kalvojen välistä. Kuori ananas, leikkaa sen puinen keskiosa pois ja lohko ananas viiplaiksi. Kokoa porkkana, greippi ja ananas salaatiksi ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Silppua lopuksi salaatin päälle tuoretta minttua ja tarjoa esimerksi broilerin rintafileen kanssa.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Friteerattu camembert

Olen syönyt friteerattua camembertia Prahassa ja viimeeksi Killarneyssa. Killarneyn The Smoke Housessa juusto tarjoiltiin kirpsakan marjachutneyn kanssa. Mietin että kotimaisesta valikoimasta pihlajanmarjahyytelö voisi olla lähinnä maistamaani chutneya. Tähän hätään en nyt voinut itse hyytelöä valmistaa, vaan ostin Meritalon hyytelöä. Olen tykännyt Meritalon mehuista, eikä hyytelökään pettänyt, vaikka olikin makeampaa kuin Killarenyssa syömäni. Camembertiksi valikoitui Riitan herkun Camembert Cardinal. Kaikki googlettelemani reseptit olivat hyvin lähellä toisiaan, mutta linkataan tänne vaikka Keittotaidon resepti, sillä siitä löytyi öljyn lämpötila ja kypsennysaika. Kyseisessä ohjeessa on myös pieni tietoikkuna, joka sanoo: "Ranskalainen ei ikinä friteeraisi valkohomejuustoa. Ruokalajin alkuperä on hämärän peitossa, mutta nykyisin sitä pidetään ruotsalaisena klassikkojälkiruokana." Juuston voi tarjota jälkkärinä tai tehdä kuten minä ja tarjota sellaisenaan illanistumisen merkeissä.


2 annosta ainoana ruokana

2x 125 g camembertia
½ dl venhäjauhoja
½ tl suolaa
1 kananmuna
3/4 dl korppujauhoja
pihlajanmarjahyytelöä

Leikkaa jääkaappikylmät camembertkiekot puoliksi. Pyöritä palat suolalla maustetuissa vehnäjauhoissa, vatkatussa kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Juuston tulee olla kauttaaltaan kuorrutettu, jotta se pysyy kasassa. Friteeraa juustolohkoja 180-asteisessa öljyssä kolmen minuutin ajan. Minun keittimessäni sai kaksi lohkoa kerralaan friteerattua. Tarjoa välittömästi esimerkiksi pihlajanmarjahyytelön kanssa.

Halloumipasteijat

En ole muistaakseni ennen tehnyt lainkaan kasvispasteijoita, mutta nyt mietin että ne voisivat olla kiva tarjottava synttäreille. Mielessäni oli alkuun vähän perinteisemmät pasteijat, mutta Martan keittiössä-sivuilta bongatun reseptien nähtyäni en halunnutkaan muuta enää kokeillakaan kuin näitä. Vaihdoin ohjeen lehtitaikinan voitaikinaan ja kuivatun basilikan tuoreeseen. Olen useasti sanonutkin että leipominen ei ole lähellä sydäntäni ja tuo kaupan voitaikina on ihan kelpoa kamaa. Löytämässäni kaupan lehtitaikinassa on ainakin margariinia ja aromia, joita en ihan ensimmäisenä leivonnaisiini haluaisi. Kukin toki makunsa mukaan. Näistä tuli sen verran hyviä, että varmasti teen näitä uudestaankin tuleviin pippaloihin.


20 kpl

1 kg voitaikinalevyjä
300 g halloumia
n. 4 pientä tomaattia
tuoretta basilikaa

Sulata voitaikinalevyt kohmeisiksi, puolita ne ja leikkaa jokaiseen kulmaan suorakulman malliset viillot. Viipaloi halloumi ja tomaatit. Laita jokaisen pasteijan keskelle viipale halloumia, viipale tomaattia ja basilikanlehti. Taita pasteijoiden leikatut kulmat keskelle ja nipistä yhteen. Paista uunissa 225 asteessa 15 - 20 minuuttia.

Tahinidippi

Tänä vuonna tarjosin synttäreilläni mm. pieniä falafelpyöryköitä cocktailtikun nokassa dippailtavaksi. Dippinä oli tsatsikia, mutta vegaanista ystävääni ajatellen tein myös tätä tahinidippiä tarjolle. Tiedän että olisin voinut tehdä tsatsikia vegaanisesta jogurtista, mutta jotenkin vähän vierastan näitä maitotuotteen oloisia valmisteita. Etsin siis ohjetta joka jo sinällään olisi vegaanisista aineksista ja aika pian tämä falafelille tarkoitettu tahinidippi tulikin vastaan foodnetworkista. Lisäsin ohjeeseen vettä varmaan puolet reippaamin kuin ohje sanoi, mutta kastike jäi silti aika tahnamaiseksi. Dippinä tätä kannatta ohentaa sen verran että dippailu tuntuu vaivattomalta. Koristelin dipin vielä korianterilla, sillä kovin nättiä kastikkeesta ei tule.


1 1/4 dl tahinia
pala sitruunaa
1 valkosipulinkynsi
1 1/4 d vettä
suolaa

Purista n. 2 rkl sitruunamehua tahinin joukkoon. Hienonna valkosipulinkynsi ja lisää kastikkeeseen. Ohenna kastiketta vedellä kunnes saat sopivan dipattavan koostumuksen. Mausta kastike suolalla. Tarjoa esimerkiksi falafelin kanssa.

Marjajogurttivaahto

Tämä resepti ilmestyi Iltalehdessä vuonna 2007 ja näppärästi tänä vuonna sain sitä kokeiltua. Mikään oikea turkkilainen jälkiruoka ei oikein innostanut kun mietimme mitä tarjota illalliskutsuilla, mutta tämä resepti tuli minulle heti mieleen. En myöskään ole ainoa joka on yhdistänyt tämän Turkkiin, sillä Turkissa asuva Helike on tätä samaa jälkkäriä siellä tarjonnut. Jälkkäristä tuli makuuni kivan raikas ja kiitosta tuli marjojen kerrostamisesta. Olen aiemminkin tainnut mainita blogissa, että vaniljasokereiden kanssa kannattaa olla extratarkkana kaupassa. Moni vaniljasokerina myytävä kama sisältää kuitenkin myös vanilliinia ja eihän jälkkärin haluta esanssilta maistuvan. Laitoin annoskooksi kuusi, vaikka kuvassa näkyy vain neljä jälkkäriä, sillä meiltä jäi suht reippaasti vaahtoa yli neljästä annosmaljasta.


6 annosta

2 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
1 kananmunan valkuainen
1 dl tomusokeria
4 dl turkkilaista jogurttia
1½ dl tuoreita vadelmia
1 tl kardemummaa
8 isoa mansikkaa
tuoretta minttua

Vatkaa kuohukerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmunanvalkuainen vaahdoksi ja lisää tomusokeri joukkoon aivan vaahdotuksen loppuvaiheessa. Sekoita vadelmat ja kardemumma turkkilaisen jogurtin joukkoon. Sekoita kermavaahto jogurttivadelmaseokseen ja nostele viimeseksi sekaan valkuaisvaahto. Poista masikoiden kannat, lohko ne ja laita lohkot neljään annosmaljaan. Nostele päälle jogurttivaahtoa ja viimeistele annokset tuoreella mintulla.

Turkkilaiset täytetyt herkkusienet

Järkkäsimme ystäväni kanssa illalliskutsuja ja Seitan İskender kebabin innoittamana valitsimme illallisen teemaksi turkkilaisen ruoan. Resepti näille sienille löytyi Binnur's Turkish Cookbookista. Sen verran modasimme reseptiä ettemme hävittäneet sienten jalkoja, vaan silppusimme niitä mukaan täytteeseen ja chopped green peppersin päätimme tulkita vihreäksi chiliksi. Alkupalana sienet tekivät hyvin kauppansa ja mietin, että nämä olisivat myös hyvä grillitarjottava laktovegetaristeille. 



4 annosta alkupalana

8 isoa herkkusientä

Täyte:
6 kirsikkatomaattia
2 kpl vihreää chilä
1 valkosipulinkynsi
3 kpl herkkusienen jalkoja
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Pinnalle:

1½ rkl korppujauhoja
3/4 dl mozzarellaraastetta
1 rkl oliiviöljyä

Harjaa sienet puhtaiksi ja poista niiden jalat. Pilko täytettä varten kirsikkatomaatit ja hienonna chilit ja valkosipulinkynsi. Silppua vielä muutaman sienen jalka täytettä varten. Sekoita pilkkomasi täytteen ainekset keskenään ja lisää sekaan sielä öljy, suola ja mustapippuri. Jaa täyte sienien sisään. Sekoita kuorrutusta varten korppujauhot, mozzarellaraaste ja oliiviöljy keskenään ja jaa kuorrutusta tasaisesti sienten päälle. Paista 175-asteisessa uunissa kunnes juusto on kauniin kullanruskeaa.