lauantai 1. marraskuuta 2014

Yume

Käymme melko säännöllisesti kavereideni kanssa ulkona syömässä vähän hienommissa ravintoloissa. Viimeksi meillä oli vuorossa Yume. Valitettavasti illallinen oli suurimpia pettymyksiä meille pitkään aikaan. Esimerkiksi Farangista ja Gaijinista olemme pitäneet, joten vian ei pitäisi olla siinäkään ettei moderni aasialainen ruoka uppoa. Annokset ravintolassa oli tehty jaettaviksi ja alkuun tilasimme päivän makirullia ja kuningasmakrillisashimia. Sashimi jäi minulta syömättä sipulisuuden vuoksi, mutta susheissa ollut varsinaisesti mitään vikaa hinnan lisäksi... Neljä sushipalaa: 14e. Hinta tuntui muodustuvan siitä ilosta, että sushien päällä oli pari heinää ristissä. Pääruoaksi jaoimme kuumalla kivellä paistettavia tiikerirapuja chilikastikkeen kanssa, friteerattua turskaa rapeiden nuudelien ja inkiväärikastikkeen kanssa sekä Pekingin ankkaa. Ravintolan hot stone-konsepti ei ole toteutettu lainkaan yhtä hyvin kuin esimerkiksi Rustic Stonessa. Koko ravintolassa leijuu kärähtäneen lihan katku, sillä ruoat tuntuvat palavan herkästi kiinni kiviin. Ravut oli tarkoitus pyöritellä mausteseoksessa ja dipata paistamisen jälkeen. Mausteseos sisälsi siinä määrin rouhittua suolaa, että rapujen syöminen oli suorastaan epämiellyttävää pyörittelyn jälkeen. Chilikastike sellaisenaan ei tarjonnut sen suurempaa makuelämystä. Turska-annoksessa parasta olivat rapeat vihannekset. Kala oli todella rasvaista ja rapeat nuudelit ikävän limaisia pinnasta. Kova nuudeli tahmealla pinnalla ei oikein sytyttänyt minun makuhermojani. Makumaailmasta tuli vähän BlueDragon-fiilis ja nousipa keskustelussa esille myös sanonta "suomalaiseen makuun". Pääruokatrion vahvin annos oli Pekingin ankka. Ankkaletut kasattiin itse pöydässä ja pienestä sotkusta huolimatta oli kiva, että rullat sai tehtyä oman maun mukaan. Tässäkin suurin osa mausta olisi tullut Hoi Sin-kastikkeesta, joka valitettavasti oli niin suolaista ettei sitä paljoa kärsinyt ruokaan laittaa. Yume oli ensimmäinen ravintola minun muistiini, jossa yksimielisesti olimme sitä mieltä, ettei kukaan halua edes kokeilla jälkiruokaa. Harmillista, ettei ravintola täyttänyt odotuksia. Asiakaskunta oli jokseenkin turistipainotteista, joten ehkä pysyvien asiakkaiden määrä ei ole ravintolalle niin kriittinen.

Yume Style Maki Roll

Päivän makirulla 

Yellowtail Sashimi

Kuningasmakrillisashimi, makea soija-chilikastike

Tiger Prawns

Tiikeriravunpyrstöjä ja chilikastiketta

Cod and Crispy Noodles

Friteerattua turskaa, rapeaa noodelia ja tulista inkiväärikastiketta

Yume Style Crispy Peking Duck

Rapeaa ankan koipea, pannukakkuja sekä Hoi Sin -kastiketta

Valkosipulinen parmesanpolenta

Tein viimeeksi ankanrinnan kaveriksi parmesanpolentaa puolitettuna annoksena Food.comin ohjeesta. Omaan syömismäärääni suhteutettuna annoksia tuli ohjeesta kolme kahden sijaan. Jos polenta on pääasiana lautasella, niin sitten ohjeesta riittää varmastikin juuri kahteen ateriaan. Polentan valmistus oli hämmentävä matka epätoivosta riemuun. Samantien kun lisäsin polentan kattilaan se veti itsensä sellaiseksi puuroksi mitä lopputuloksen pitäisi olla puoli tuntia myöhemmin. Tätä paksua seosta pystyi kuitenkin hauduttelemaan vaaditun ajan lisäilemättä nestettä ja lopputulos oli aivan täydellinen. Älä siis pelästy puuroutumista, jos olet ensimmäistä kertaa asialla polentan valmistuksessa.


3 annosta lisukkeena

1 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
0,5 l kanalientä
2,5 dl polentaa
rouhittua mustapippuria
75 g parmesania

Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Sulata voi kattilassa ja paista hienonnettua valkosipulia hetken aikaa. Lisää kanaliemi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Ripoittele polenta samalla sekoittaen kanaliemen joukkoon ja hauduta jatkuvasti sekoitellen noin 25 minuuttia. Rouhi polentan sekaan mustapippuria. Raasta parmesan ja lisää lopuksi polennan joukkoon. Tarjoa välittömästi. Polentan voi myös kaataa pannulle, jäähdyttää ja tarjota leikattuina annospaloina.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ankanrintaa hapankirsikkakastikkeella

Olen lapsesta asti rakastanut kotimaisia kirsikoita, mutta en niinkään välittänyt torilta ostetuista kirsikoista. Syy tähän selvisi vasta aikuisiällä. Kotimaiset kirsikat joita olen syönyt ovat hapankirsikoita ja siis kokonaan eri lajia kuin torilta saatavat makeat ulkomaalaiset kirsikat. Taannoisella Tallinnan reissulla minulle tuli ruokakaupassa vastaan tölkki säilöttyjä hapankirsikoita ja se lähtikin heti kaupasta mukaani. Olin joskus jemmannut kirsikkaankkareseptin Yummlysta talteen ja sovelsin sitä tähän ruokaan ankanrinnasta ja hapankirsikkakastikkeesta. Ohje on lähtöisin Easy International Cooking-kirjan Ranska-osiosta ja siihen olisi käytetty kokonaista ankkaa. 


2 annosta

Ankka:

1 isohko ankanrinta
rouhittua suolaa
rouhittua mustapippuria

Hapankirsikkakastike:

2 dl punaviiniä
1 appelsiini
1,5 tl vahvaa chilikastiketta
1 rkl perunajauhoja
200 g (säilöttyjä) kivettömiä hapankirsikoita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viillä ankanrinnan rasvapuolelle tiheä ristikko veitsellä. Varo ettet leikkaa lihaan asti. Laita ankanrinta rasvapuoli alaspäin kylmälle pannulle ja kuumenna levy. Paista rintaa kunnes rasva on sulanut pois ja nahan pinta on kauniin kullanruskea. Käännä ankanrinta ja paista väri toisellekin pinnalle. Rouhi puolikypsän ankan pintaan suolaa ja pippuria, kääri folioon ja paista 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Anna ankan vetäytyä vielä toiset kymmenen minuuttia foliossa ennen tarjoilua. Kastiketta varten kuumenna 1,5 dl punaviiniä kattilassa ja purista sekaan appelsiinin mehu. Mausta kastike chilikastikkeella. Sekoita perunajauhot 0,5 dl:aan punaviiniä ja sekoita kastikkeeseen. Anna kastikkeen kiehua sakeaksi ja lisää lopuksu joukkoon hapankirsikat. Tarjoa esimerkiksi valkosipulisen parmesanpolentan kanssa.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Korvapuustit

Hyvä ystäväni sai hiljattain vauvan ja toivoi tavaran sijaan tuomiseksi kahvipullaa. Minäpä ryhdyin tuumasta toimeen ja tein elämäni ensimmäisen pullataikinan. Jos olet samassa tilanteessa kuin minä, niin voin kertoa että puolesta litrasta maitoa tulee aivan valtaisa taikina. Kuvassa on ensimmäinen pellillinen pullia, mutta toinen pelti oli vielä aivan yhtään täyteen ahdettu. Korvapuustit tein Kinuskikissan ohjetta suunnilleen noudattaen. Vieraisissa pullat saivat hyvän vastaanoton ja kehuja mehukkuudesta. Toinen kaverini puolestaan kommentoi, ettei näissä ainakaan rasvassa ole säästelty. En osaa sanoa onko taikina peruspullataikinaa rasvaisempi vai leipooko kaverini yleensä enemmän terveyspullia. Voi kuitenkin kuulostaa hyvältä ohjeessa ja sokeri ei niinkään, joten sen määrän puolitin. Jääkaapin sisällöstä johtuen itse taikinaan käytin suolatonta voita ja täytteeseen voimakssuolaista Oivariinia.


2 täyttä pellillistä

Pullataikina:

200 g voita
5 dl täysmaitoa
50 g (1 pkt) hiivaa
1 dl sokeria
2 rkl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria
2 tl suolaa
1 kanamuna
n. 17 dl vehnäjauhoja

Täyte:

175 g voita
1 dl fariinisokeria
vaniljasokeria
paljon kanelia
kardemummaa

Pinnalle:

1 kananmuna
raesokeria

Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva maidon joukkoon ja sekoita sokeri, kardemumma, vaniljasokeri, suola ja muna maitoon. Sekoita jauhot hiljalleen maidon joukkoon ja vaivaa taikinaa kunnes se irtoilee kulhon reunoista. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä kolme varttia. Jaa taikina neljään osaan ja kauli n. 25 cm:n levyisiksi suorakaiteiksi. Liian leveistä taikinapaloista saattaa jäädä uunissa keskusta raa'aksi. Levitä taikinalevyjen päälle pehmennyttä voita, fariinisokeria, vaniljasokeria, kanelia ja kardemummaa. Rullaa taikinalevyt pituussuunnassa tiiviiksi rulliksi ja viipaloi veitsellä paloiksi. Jos onnistut niin leikkaa jokainen viilto aina eri suuntaan vinoon ja käännä pullat kapea puoli ylöspäin. Laita rullat pellille niin, että kierteet jäävät sivuille ja paina puusteja keskeltä sormella. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele pintaan raesokeria. Paista 200 asteessa noin 10 - 15 minuuttia.

Sienirisotto

Olen tehnyt samaa sienirisottoa kerran aiemminkin Maxine Clarkin Risotto -kirjaa mukaillen. Tällöin tein kaiken kasvisliemestä saakka itse ja lopputulos oli jokseenkin kuiva ja tylsä. Päätin antaa risotolle vielä uuden tilaisuuden, mutta tällä kertaa vedin mutkat suoriksi ja käytin Sysmän kasvisliemijauhetta. Ohjeesta sanotaan tulevan kuusi annosta, mutta minulle taisi riittää risotosta peräti kahdeksaan annokseen. Ellet ole kokkaamassa isommalle porukalle, niin voisin suositella puolittamaan ohjeen. Risoton kanssa tein Pippurimyllyn innoittamana parmesanpaneroituja soijaleikkeitä. Friteerattuja soijaleikkeitä koetan varmaan toistekin, mutta itse kaipasin vielä lisää twistiä makuun. Risottoriisin valinnassa kannattaa olla tarkka. Minun kirjani suosittelee carnarolin käyttöä ja sitä ostin itsekin risottoon. Tavallinen riisi ei puuroudu tarpeeksi, jotta sitä voisi käyttää risotossa! Jälleen hieman epäitalialaiseen tapaan tuplasin sienimäärän, jotta sain siitä enemmän oman makuni mukaisen.


8 annosta

1,5 l kuumaa kasvislientä
125 g suolatonta voita
2 valkosipulinkynttä
450 g sieniä (esim. suppilovahveroita)
tuoretta timjamia
tuoretta meiramia
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
500 g risottoriisiä
75 g parmesania
suolaa
rouhittua mustapippuria

Kuumenna kasvisliemi valmiiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sulata voi kattilassa ja paista hetki valkosipulia. Lisää sienet ja yrtit kattilaan ja keitä kolme minuuttia. Lisää valkoviini ja jatka keittämistä kunnes neste alkaa olla haihtunut kattilasta. Lisää riisi ja paista sitä kunnes se on muuttunut läpikuultavaksi. Lisää kuumaa kasvislientä kauha kerrallaan kattilaan antaen nesteen aina imeytyä. Keittoaika on noin 20 minuuttia. Raasta parmesan. Mausta kypsä risotto suolalla ja mustapippurilla ja sekoita lopuksi joukkoon parmesan ja anna vetäytyä hetki kannen alla. Voit haluteassasi raastaa vielä lisää parmesania risoton pintaan.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Hunajasinappibroileri ja oliivicouscous

Samalta Healt.comin sivustolta josta löysin grillatun broilerin hedelmäsalsalla, löysin myös tämän oliivisen reseptin. Kuten ehkä arvata saattoi, tuplasin vielä oliivimäärän alkuperäisestä. Hunajasinappia en löytänyt kaupasta, mutta google paljasti hunajasinapin todellakin olevan vain hunajalla maustettua sinappia, joten lisäsin sitä itse sinapin joukkoon. Paprikaoliivien kanssa kannattaa olla ekstratarkkana kaupassa. Originaaliohjeessa lukee: 1/4 cup sliced pimiento-stuffed olives. Valtaosa kaupoissa myytävistä täytetyistä oliiveista on täytetty paprikatahnalla. Stokkan Herkusta ja Ruoholahden Citymarketeista olen ainakin löytänyt Gaean oliiveja aidoilla paprikapaloilla. Nämä oliivit sytyttivät minun rakkauteni paprikatäytteisiin oliiveihin, joista en aikaisemmin luullut liiemmin pitäväni. 


3 annosta

Broileri:

450 g broilerin rintafileitä
sitruuna
2 rkl sinappia
1 tl hunajaa
suolaa

Couscous:

2 dl kanalientä
2 dl täysjyväcouscousia
1 dl pimiento-paprikatäytteisiä oliiveja
1 dl kalamataoliiveja
tuoretta basilikaa
sitruuna
oliiviöljyä
mustapippuria

Paista broilerin fileet grillissä tai pannulla. Raasta sitruunan kuorta reilu teelusikallinen ja sekoita sinapin, hunajan ja suolan kanssa. Valele fileitä sinappiseoksella paistamisen aikana. Kiehauta kanaliemi, lisää joukkoon couscous ja nosta lideltä turpoamaan noin viideksi minuutiksi. Viipaloi oliivit ja mausta kypsynyt couscous viipaloiduilla oliiveilla, basilikalla ja ruokalusikallisella sitruunan mehua. Lisää vielä öljy ja rouhi mustapippuria joukkoon. Tarjoa coucous hunajasinappibroilerin kanssa.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Grillattu broileri hedelmäsalsalla

Kevyempiä grillitarjottavia etsiessäni vastaan tuli broileri herkullisen kuuloisella hedelmäsalsalla. Hedelmät eivät aivan varsinaisesti kuuluneet ystäväni dieettiruokiin, mutta näillä mentiin. Broilerin marinadia tuli alkuperäisellä Health.com:n reseptillä aivan hervoton määrä ja tähän pienensin ohjeen parhaan veikkaukseni mukaan. Hedelmät oli myös ilmoitettu kuppeina, eikä vaikkapa määrinä tai painona. Koetin löytää sopivan suhteen näistä ja ilmoittaa mitat kappaleissa. Osaat varmasti huomioida kaupassa, jos jokin hedelmä on minikokoinen tai jättiläinen. Olin kaupassa hieman skeptinen, että tulisuusasteen 9 jalapeñossa olisi potkua, sillä yleensä jalapeñot joihin olen törmännyt ovat olleen suhteellisen mietoja. Tässä kaverissa kuitenkin riitti kuin riittikin tulisuutta salsaan.


3 annosta

Broileri:

450 g broilerin rintafileitä
1 valkosipulinkynsi
pala tuoretta inkivääriä
1 sitruuna
3/4 dl soijakastiketta
1 tl sitruunapippuria
suolaa

Hedelmäsalsa:

4 appelsiinia
1 mango
½ ananas
2 kiiviä
1 jalapeño
tuoretta korianteria
1 tl jauhettua juustokuminaa
suolaa
rouhittua mustapippuria

Laita broilerinfileet kulhoon. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi ja inkivääri ja lisää broilerin joukkoon. Purista sekaan sitruunan mehu, lisää soijakastike ja mausta vielä sitruunapippurilla ja suolalla. Anna marinoitua tunnin ajan. Valmista sillä välin hedelmäsalsa. Leikkaa appelsiinin kuoret ja valkoiset kalvot pois ja leikkaa lohkot kalvojen välistä irti. Leikkaa veitsellä puolikkaan ananaksen kuori irti ja lohko ananas. Poista kova sisus leikkaamalla ja kuutioi ananas. Kuori veitsellä mango ja kiivi ja paloittele ne. Hienonna jalapeño. Yhdistä hedelmät salsaksi, silppua sekaan tuoretta korianteria ja mausta juustokuminalla, suolalla ja pippurilla. Grillaa broilerin rintafileet molemmin puolin kypsäksi ja tarjoa hedelmäsalsan kanssa.

Lämmin perunasalaatti

Onnistuneiden soijanakkikokeiluiden jälkeen intouduin myös maistamaan soija chorizoa. Hetken sain miettiä, että minkäs kanssa sitä makkaraa yleensä edes syödään. Perunasalaatti tuntui olevan melko yleinen lisuke, mutta kaiken rehellisyyden nimissä en ole mikään maailman suurin kylmän perunan ystävä. Gloriasta löytyi lämpimän siiklisalaatin ohje, joka vaikutti istuvan muutenkin makumaailmaani. Mausteisempi soijamakkara myös kestää voimakkaampia makuja salaatissa seurakseen.



4 annosta

1 kg uusia perunoita (esim. siikli)
voita
6 - 7 aurinkokuivattua tomaattia
20 kalamataoliivia
1½ rkl kapriksia
tuoretta basilikaa
balsamicoa
rouhittua suolaa
rouhittua mustapippuria
rucolaa

Keitä uudet perunat ja paista voissa. Suikaloi aurinkokuivatut tomaatit. Lisää tomaatit, oliivit ja kaprikset perunoiden joukkoon ja mausta tuoreella basilikalla, balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Kokoa salaatti rucolan päälle ja tarjoa välittömästi lämpimänä esimerkiksi soijamakkaran kanssa.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Ristorante Dennis

Kävin eräänä iltana äitini kanssa Kampin Dennisissä syömässä. Minulla on tavoittenaa löytää paras anjovispizza mitä Helsingistä löytyy. Dennisin Pizza Venere sisältää tonnikalaa, anjovista, kaprista, oliiveja, valkosipulia kananmunaa. Lätty oli ihan maistuva ja niin suuri, että minä jätin osan, mikä on sinällään harvinaista. Parasta pizzaa en kuitenkaan vielä löytänyt. Paikkana Dennis oli sopivan rento rantapäivän päätteeksi. Palveluun voisi ehkä hieman panostaa, sillä meidän lisäksemme moni muukin jäi ovelle ihmettelmään onko paikassa pöytiinohjausta. Muille tiedoksi: Ei ole. Istu pöytään ja avaa lista. Jos haluat viiniä pizzan kanssa ilman sen kummempaa hienostelua, niin Dennis on mielestäni hyvä valinta.

Pizza Venere

lauantai 23. elokuuta 2014

Soija-hot dog

Edellisessä kurkkumajoneesikirjoituksessa viittasin CopyKat-sivustoon, jossa jäljitellään ravintoloiden ruokia. Sattumalta tein soija-hodareiden kanssa itse saman. Emme päässeet pääsiäisenä Kouvolassa Three Wingsiin syömään, sillä ravintola piti ovensa suljettuna. Nappasin kuitenkin ravintolan menusta ylös Rosa's Hot Dogin annoskuvauksen ylös tarkoituksena koettaa sitä itse kotona. Sittemmin annos on poistunut menusta, joten ainoa vaihtoehto saada tätä hodaria on todellakin tehdä se itse.


4 annosta

8 hot dog-sämpylää
8 soijanakkia
coleslawta
jääsalaattia
ketsuppia
kurkkumajoneesia

Halkaise hot dog-sämpylät ja grillaa niitä hetki. Grillaa myös soijanakit. Lisää grillattujen sämpylöiden väliin coleslawta, nakit, salaattia, ketsuppia ja kurkkumajoneesia. Tarjoa friteerattujen ranskalaisten perunoiden kanssa.